tiistai 11. syyskuuta 2012

Sitä sun tätä menneiltä viikoilta

Kaappikeisarinna lupasi kertoa vähän mihin käytti mummonsa miehen työkaluja kun "maailman kaunein" kaappi tuli taloon ( kts edellistä kirjoitusta). 
Umpipuisia tammihyllylevyjä on yhteensä 8 kpl. Kaksi ensimmäistä menivät oikein nätisti paikoilleen. Sitten tappelin tunnin viiden seuraavan kanssa. Hiki valui. 
Viimeisen kun käteeni otin huomasin, että siinä oli halkeama - pituussuunnassa poikittain. Hylly ei sitten millään suostunut asettumaan paikoilleen. Ja NAPS, se oli poikki. 
Järkytys oli suuri eikä ollut ketään ketä haukkua. Siinä tapauksessa yleensä vaan sitten päästän kirouksen. Eli aika usein. 
Sitten onneksi muistin Göstan (ihan tosi, nimi oli Gösta) työkaluja, jotka äiti oli heittämässä pois kun tyhjensimme mummoni kämpän 90 luvulla. Ne ovat muuttaneet asunnostani toiseen jo pian 20 v. Ja vihdoin tulivat tarpeeseen. Erilaisia höyliä oli vaikkapa kuinka monta. 
Ja kun exaviomies lahjoitti vuosi sitten mulle höyläpenkin niin hommiin vaan. 

Höyläpenkin ihmeellinen maailma
Ensin yritin kiinnittää sen katkenneen hyllyn höyläpenkkiin. Vaikka miten ruuvasin ja väänsin ei löytynyt sellaista aukkoa että olisin voinut hyllynpätkän siihen kiinni kiristää. Ihmeellistä! Rautatankoja täynnä se höyläpenkki ja pituussuunnassa! Kuka ihme mies on sen suunnitellut. Ai niin , entinen ihana appiukkohan se oli. Kai joskus selviä miten se toimii. Hätä ei ole Peuhussa tämän näköinen. Exä antoi myös tosi painavan metalliklöntin, jonka käytin. Se ei ollut erityisen stabiili mutta onnistuin hommassa. Luulen että vekottimen nimi ruotsiksi on "Skruvstäd". Lienee suomeksi "Ruuvikäupunki". Kuvasta löytyy myös muita höyliä, jotka käytin.


Lopuksi sain höylätyksi sen hyllyn kapeammaksi. Alla oleva höylä oli kaunis mutta liian heikko. Göstan tekemä. Hän oli koristepuseppä ja teki työkalut itse. Hän oli suloinen mutta emme puhuneet sanaakaan suomea, joten kommunikoiminen oli aika mahdotontona. Hän aina vaan hymyili.



Hyllyn sain paikoilleen. Täydellisyyteen pyrkivä olisi tietysti liimannut sen. Totesin että tarvittaessa on helpompi poistaa hylly kun se on kahdessa palassa. Epäilen että sukupuolijohteinen käytännön logiikkani auttoi tässä. Joku muu oliis liimannut. Ihan turhaan. Hyvin se siellä pysyy.



Kahdeksan hyllyn laittaminen kaappiin vei kaksi tuntia. Ei mennyt ihan kuten Strömsössä. 

Vikonlopulla oli kaksi ystävätärtä kylässä. Keräsimme kaksi laatikkoa tuoheja ja tänään täytin neljä koria. 



Viikolla olin pinonnut ne ainoat vanhat puut jotka ovat 100 % kuivat. Huomaa kyllä pinon vinoudesta eli homma oli jo ruvennut vähän kyllästyttää. Kaikki muut pinot olivat kuulemma todella kauniit. Ja tämän pinon oikea sivukin oli kuulemma kaunis, vaikka onkin aika vino.
Ja sitten käytin hyväkseni että oli tikapuiden nojaajia paikalla ja kiipesin räystästä tutkimaan. Se oli tukossa. Ja minä huomaan tässä kauhuissani että seuraavalla kerralla kun takamukseni on fokuksessa mietin vähän minkä kokoiset housut vedän jalkaan.


Hirvitti aika lailla siellä ylhäällä. Ehdotin että haettaisiin se ilmapatja, jonka juuri olin ostanut Clas Ohlsonilta. Ehdotus ei saavuttanut suurempaa suosiota. 
Onneksi toinen ystävätär oli toissa iltana fiksumpi kun mun piti sytyttää hänen fonduepatansa lämmitintä, jonka hän ensin oli täyttänyt väärällä aineella. Ehdotin, että ensin otamme esille sammutuspeiton kun yritän sytyttää oli oikealla aineella. Sinooli vaan levisi pahasti alustalle. Se oli onneksi metallinen. Jotain olen oppinut. Kiitokset menevät Lauri A:lle siitä ja Lampilan Helenalle. Ja ihmettelimme miksi sammutuspeito on= oli valkoinen.

1 kommentti:

  1. Komeat ovat puupinot ja paljon sytykkeitäkin talveksi...:)

    VastaaPoista