perjantai 21. syyskuuta 2012

Ammatinvaihto!

Kananhoitajasta perunanlajittelijaksi

Tässä syksyn mittaan kokeilen nähtävästi uusia ulkoilma-ammatteja. Kyllä kananhoitajan elämä oli aika helppoa verrattuna perunanlajittelijan stressaavaan työhön.

Muutama viikko sitten kokeilin pari tuntia perunanlajittelua nostokoneen päällä. Ihan mukavasti meni kun oli kaksi lajittelijaa ja takapiruna Eeva. 
Näkyy toisaalta hänenkin suunpielistä ettei tämä ihan maailman helpoin homma ole. Eikä liinalle tässä kuvassa tule aivan kamalasti perunaakaan. 


               Uusi työhuoneeni saapuu. Voisiko sanoa " Etätyö joka saapuu luokseni"!
Tuosta vasemmalta vaan rappusia ylös ja hommiin.

 Minunkin virneeni kertoo että tilanne on jokseenkin outo, poseeraan jäykästi. Alussa oli vähän vilpoista mutta ilmat lämpenivät ja niin lajittelijakin.


 Itse teossa tässä edelleen vähän kauhuissani koska homma ei ollut ihan hanskassa. Mutta harjoittelemalla oppii. 


Lajike oli Velox. Muutamassa tunnissa tuhansia kiloja lajittelimme kolmeen pekkaan. Kuvan laatikoista saisi varmaan Hesan designkaupassa aika paljon rahaa. Kunhan joku keksii käytön niille. 19 e maksoi pieni, käytetty omenalaatikko CityMarketissa tänään. Tämä on hiukkasen isompi.

                             Takaisin pellolle
Koelajittelusta rohkaistuneena uusin tempun viime maanantaina. Nyt vaan työtä 6, 5 h ( miinus lounas, kahvitauko ja tekninen ongelma). Mutta vaan kaksi lajittelijaa. 

Ihana sää, villiminttu tuoksui ja aurinko paistoi. Nikolai, Rosamunda ja joku muu kaveri nousi pellosta meitä moikkamaan ja kiusaa tekemään. Oli kavereiden kanssa kivaa niin kauan kun ajatukset pysyivät kasassa. 
Heti kun keskittyminen herpaantui syntyi kaaos. Ei paljon voinut ajatella muuta kuin kiviä, puunoksia, multakokkereita, kasvuvirheitä, mätiä istutusperunajämiä, puolikkaita tai muuten vaan huonoja perunoita. 
Kivet alas oikealle laatikkoon, nopeasti, nopeasti. Mädät vasemmalle. Onko tuo kokkare liian iso jatkoon. Jo, ei, apua.. . !!
Heti kun epäröi,ote herpaantuu ja kivet lenisvät takaisin pellolle tai jatkoivat tyytyväisinä matkaansa perunalaariin. 
Kohtuullisesti meni niin kauan kun ei paljon perunaa noussut mutta  kun päästiin Nikolaijin kimppuun.. niin oi, oi, oi!! 
Kaksi kertaa piti pysäyttää liina, en vaan ehtinyt mukaan.  Plussana: Toisaalta kerran työkaveri sanoi ettei niin nopea tarvitse olla, jotta hänelle (takapirunakin) riittäisi töitä. Mutta kyseessä oli vaan huonosatoisempi pelto..

Saldona kolmeksi päiväksi niskakipuja. Jännitin nähtävästi kamalasti.  Ja bonuksena 14 kpl sydämen muotoista perunaa, joita siinä vilskeessä lajittelin itselleni. Töissä voi olla kivaakin! Yes.

Ensi vuonna uuudestaan sama homma. Pitää miettiä työasento uusiksi vaan.


4 kommenttia:

  1. Hyvän kokoista perunaa näyttää nousevan. Tänään löysin Prisman perunaloorasta myös sydämen muotoisen perunan, jes!

    VastaaPoista
  2. Kuulemma NIkolai tekee sydämiä.

    VastaaPoista
  3. Ihana blogi!

    Tulen uudestaan.

    VastaaPoista