tiistai 13. huhtikuuta 2010

Onnekas ilta Spruce Budwormin kannoilla ja hommage to my daughter

Onneksi on tuttavia ja ystäviä

Suurkiitokset Gunille, joka ehdotti että tulisin mukaan naismetsänomistajien opintopiiriin ( studiecirkel). Blogissani 8.4 kerroin miten minusta ensin tuli tiluksenomistaja ja sitten verottaja teki minusta metsänomistaja. Minä kun vain ostin kesäpaikan!
Joka tapauksessa sain verovirastolta tammikuussa nipun lomakkeita, joita lukemisen jälkeen revin ja heitin roskikseen. Päättelin etteivät ne koske minua kun en ole metsää myynyt. Onnenkantamoinen oli että osallistuin tämäniltaiseen opintopiiriin. Ja onneksi uskallan esittää tyhmiä kysymyksiä.
Kävipäs ilmi että metsänomista ja nähtävästi myös nykyään ryteikönomistajat joutuvat joka vuosi tekemään erillisen veroilmoituksen viimeistään helmikuussa. No lomakkeeni ovat varmaan jo kauan sitten muuttuneet Helsingin Sanomiksi paperinkeräyksen ansiokkaan työn kautta. Ja vappu lähestyy jo eli vähän myöhässä olen. Huomenna soitan jonnekin Kouvolaan ja pyydän uudet lomakkeet. Ihanaa kun joka päivää oppii uutta.

Spruce Budworm on kanadalainen tuttavuus

Opintopiiriissä käytiin läpi ilmastonmuutoksen mahdollisia vaikutuksia metsiimme. Tämä sarjakuvahahmolta haiskahteleva kanadalainen on eräänlainen paha toukka ja on tehnyt paljon tuhoa Klippiga Bergenin länsipuolella. Minulle ei ihan valjennut miksi esimerkit olivat Kanadasta kun metsänomistajien metsät ovat täällä Suomessa.
Vähän vääntämällä saa tästä uudelle Marvel-hahmolle yksityisnimen, eli Bruce Spudworm. Tämä vääntö oli lahjani ja kunnianosoitukseni sinulle, rakkaalle tyttärelleni.


Tänään piti nopeasti vastata mihin saa viedä perustuksesta poistettava hiekkapitoinen maa-aines. Selitin myös muurarille puhelimitse minkälaisen puuulieden olen ehkä ostamassa Ruotsista. Ei niin helppo juttu kun en ole edes sitä nähnyt. Se on kuulemma aika iso ja kaunis ja peräisin kansakoulusta.
Ei paljon auttanut muuraria kun sen lisäksi en tänään muistanut edes sanaa "valurautainen". Joskus tämä suomenkieli vaan tökkii. En millään tahdo muistaa niitä sanoja, etenkin tukalassa tilanteessa. Ihana oli muurari, kärsivällinen. Toissa vuoden Finlandia- palkinnon voittajakirja kuvaa takan muuraamista ja siihen vaadittava kärsivällisyys. Muurari on varmaan ihan oikealla alalla.




Tämä ihana uuni on 2,6 x 2,6 m , hyvin korkea ja siinä on panko. Toivottavastimuurari voi sen korjata kohtuulliseen hintaan.

Ja sitten taas vähän historiaa

Paikkakuntalaisen jälkeläisen kertomuksesta uusi ote ja anteeksi. En saa millään näitä alleviivauksia nyt pois!

Isä oli perustanut paikkakunnalle työväenyhdistyksen ja sai kaikkien vihat päällensä, koska se ei ollut ollenkaan laillista siihen aikaan. Isä ehti järjestää iltamatkin Kääpälässä jossain vuokratalossa, Työväenyhdistyksen tanssit. Isä oli hyvin edistyksellinen ihminen ja halusi järjestää Työväenyhdistyksen puitteissa monenlaisia kulttuuririentoja. Kyläläiset perustivat näytelmäkerhon ja näyttelivät näytöskappaleita koululla, siis Peuhun tuvassa.


Peuhuni on siis taloni nimi.

2 kommenttia: