maanantai 20. heinäkuuta 2015

Vaiheita taas ja sattuma puuttui peliin.

Sattuipa hassu juttu kun suojasin alakarmin maalauksen ajaksi. En kelpuuttanut Hesaria koska se imee maalin joten otin Talouselämälehden roskiksestani. Revin irti pari aukeamaa ja teippasin. Kun katsoin tarkemmin niin mikä juttu suojasi taloni?

Ensinnäkin siiinä on juttu Elina Björklundilta, entinen kollega ja matriisipomo myös Iiittalan ajoilta. Fiksu nainen ja numeronikkari. Tykkäsin hänestä. Hän ei kyllä oikein tykännyt minusta, sen tiedän. En kuulemma ole tiimipeluri. Siihen asti olin ollut, mutta olin kai muuttunut.
Ja sitten seuraava aukeama olikin yksinomaan Fiskarsista, se talo josta jouduin lähtemään, mutta hienolla lähtöpaketilla vuonna 2012.  Tämä on jälkeenpäin osoittautunut kaiken kaikkiaan oikein hyväksi jutuksi minulle. Löysin uuden alan ja olen startup:ssa töissä. Ja kun sanon että sitten kun olen rikas, rakennan vintin myös, niin tarkoitankin "Sitten kun start up menestyy ja ehkä joku ostaa sen". Omistan siitä pienen osa. Joko menetän kaiken tai rikastun hiukkasen. Riskejä pitää ottaa.

Ja kun katsoin alas mitä siinä oli! Seisoin Fiskarsin konsernijohtajan käsien päällä. Hihiiii. Minua hirvittää mitä ne tekevät iittalalle, minun kehtolapselleni. Sen pituinen se. Kyllä oli hassu sattuma.


Edellisessä kirjoituksessa oli kuva miten yksin saa vuorilaudat ylös väliaikaisen tuen avulla ( se paksumpi rima joka näkyy ao kuvassa). oikeaan kohtaan. Kuvasta näkyy myös miten tarkkaa puuhaa se oli. Riman ja vuorilaudan välistä näkyy muutaman mm:n paksun listan joka sitten loppujen lopuksi määräsi oikean kohdan.Tarkkaa pitää olla että ikkunat aukeavat hyvin ja että keskitys on tehty hyvin.


Eteläpuolelle tehtiin työtaso vanhasta ovesta ja sahapukista.



Täällä on uudet smyygilistatkin paikallaan. Eteläpuolen ikkunoihin jouduimme kaikki kolme smyygilistaa uusimaan ( molemmat sivut ja ylhäällä). Länsipuolella myös yhdessä ikkunassa kaikki. Ja pohjoisikkunasssa yksi sivu ainoastaan. Kolmessa ikkunassa on "tippalistat" paikallaan. Kahdesta puuttuu vielä.
Tänään aamulla olen Uulan homeenestoaineella käsitellyt kaikki uudet puuosat. Huomenna on öljyäminen agendalla.  
Kuvasta näkyy kolme eri sävyistä puuta. Pystypuu on juuri homeenestolla sivelty. Uloin puu on täysin käsittelemätön vielä. Ja taaempi on alakarmin uusi palaa joka öljyttiin jo viime vuonna. Nyt pitää siis kaiken vielä kerran ja sitten vielä uloimman palan toisen kerran. Puu kun tänään ei vaan ole yhtä hyvä kuin se ennen oli.

Viimeinen kuva on taas minusta hieno esimerkki miten korjataan mahdollisimman vähän. Vuorilistan alin osa oli pahasti kulunut ja alun perin väärin tehty. Ja myös naulauttu kiinni jossain vaiheessa. Siitähän ei hyvää seurannut. Hienoa työtä taas naapuriltani. Tähän on jo kuva ottamisen jälkeen lyöty kiinni se uloin lista (tippalista) ja huomenna tasoitetaan vielä muutama millimetriä pois alalaudasta. Sitten pojhamaalaaminen on edessä. Ennen sitä taas vaan kamalaa teippaamista.  Ja muutaman kohdan rapsuttaminen. 


8 kommenttia:

  1. Hyvää työtä ja kauniilta näyttää. Vaatii kärsivällisyyttä mutta vähenee kokoajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteesta. Ihanasti ilahtuu kun saa kannustusta.

      Poista
  2. Olet sinä aika tyttö! Kaikki näyttää niin hienolta ja ni-in huolella tehdyltä. Kirjoituksesi alkuosaan ei muuta kuin oi niitä aikoja. Minulla on visusti tallessa se kullattu kynä, jonka sain tittelistä vuoden h-lainen. Sen ainoa tehtävä on ollut allekirjoittaa eropaperit...hih-hih.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin Villiviini, oi niitä aikoja. Minäkin opin tässä projektissa paljon ja tatavan naapruin opeissa oppii tekemään asiat oikein.

      Poista
  3. Voi miten elävästi ja hauskasti kirjoitat, Titte! Ja kyllä kolahti nuo iittalan jutut muhunkin, lähes 8 v itsekin viihdyin talossa... t Merja A-S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hassua että niin voi käydä. Nappasin vaan yhden lehden kierrätyspussista suoraan.

      Poista