sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Sydän pomppasi kurkkuun

Tunti sitten säihkähdin perusteellisesti. Pönttöuunin luukun kun avasin alas tippui palasen eristemateriaalia. Sitä mitä on esimerkiksi savupiipun ja välipohjan läpimenoaukossa. Sehän ei pala, mutta palanen kauhistutti. Onko joku reikä jossain! PALAAKO KOKO TALO NYT!!


En ole mikään panikoivaa tyyppiä ja suhtaudun aika tyynesti kaikkiin vastoinkäymisiin. Uskon kovasti aina että kaikki jollain lailla järjestyy ja homma hoituu. Mutta tämä sai kyllä sydän lyömään turhan tiheästi. Mitä tehdä! Tartuin puhelimeen ja soitin kyläläiselle, joka oli muuraria auttamassa. Viidessä minuutissa hän oli  paikalla, vaikka edessä oli pian kirkonmenot.  Olin siinä välissä ruuvinvääntimellä avannut vinttiluukun useimpia ruuveja. Pieni stressi päällä tuntui siltä kun en millään löytänyt oikeata ruuvinpäätä vääntimeeni. Herra tuli ja rauhoitteli heti: "Tutkitaan nyt ensi itse uunia". Taskulampulla hän tutki ja kertoi että pönttöuunin kuoren ja tiilen välissä on sitä palovillaa. Pieni pala oli tippunut luukun yläkohdalta alas. Huh. 

Ja minähän osasin heti kertoa miksi. Olin lukenut että pitää polttaa puut siten etteivät seiso vaan niitä pinotaan päällekkäin. Näin tein eilen ja tänään. Minulla on luultavasti muutama sentimettriä liian pitkä klapit ja luukun lämpölaajennus aiheutti tämän. Meikäläinen siirtyy takaisin vanhaan polttomenetelmään. Ja kun seuraavan kerran ehkä viiden vuoden päästä teen klapeja pohdiskelen vielä tarkemmin mikä mitta olisi paras.
Sitten mentiin vintille ja tehtiin tupatarkastus. Kaikki oli hienosti kunnossa. Suurkiitokset sinulle R.

                    Sydämentykystä nr 2

Oleskelen ensisijaisesti täällä Peuhussa  ja käyn Hesassa tiiviin ja tarkasti  suunnittellun ( vaikea päättää miten monta t-kirjainta edelliseen sanaan kuuluu) päiväohjelman mukaan. Viime viikolla lumet sulivat ja kun palasin tänne päätin heti mennä lapioimaan hiekkaa liiterin liuskan eteen, koska maa oli sulaa ja hiekka irtonaista vielä. Vaan mitä!


         Naapuri oli jo käynyt hoitamassa homman.

Sain ylös alkuviikolla keittiön ja tuvan oven eteen oviverhon. Tämän oven kohdalla on nyt siis molemmin puolin oviverho.

Ihmeellistä miten kaikki näyttää kirppputorilta kun kuvasta katsoo. Paikan päällä on paljon mukavamman näköistä. Kaunis oranssinvärinen tuoli oli talossa kun ostin sen. Se on nyt upgreidattu keittiöön. Varajääkaappi on tyhjennetty. Hilloja ja mehuja viety Hesaan ja loput siiirretty toiseen jääkaappiin. Olen täällä nyt useimmiten yksin joten en tarvitse niin paljon tilaa enää jääkaapissa. 

Kaappikeisarinnan paljastukset siirtyvät taas. On tullut palautetta että pitäisi esitellä uusin tulokas. Maltti on nyt valttia!




1 kommentti:

  1. Huh...ymmärrän, että säikähdit tuota uunijuttua. Olisi todella kauheaa, jos koti palaisi.
    Eihän tuo miltään kirpparilta näytä. Sanoisin kodikkaalta!

    VastaaPoista