maanantai 12. syyskuuta 2011

Romusta valoon

  
Kuten viime kerralla lupasin näytän kuvia retkestäni romuliikkeeseen. Kääpälän taiteilijan innoittamanahan sinne lähdin. Kuljin paikasta toiseen ja yritin päästä luovaan fiilikseen. Toisella yrittäjällä oli tavarat vähän miten sattuu.


Toisella yrittäjällä oli ihan eri mentaliteetti ja tapa toimia.  Te jotka minut tunnette tietävät että ryntäsin suorien rivien


 ohi nopeasti ja tutkin sotkuja aika tarkasti. Puolen tunnin etsimisen jälkeen, josta iso aika meni myyjän etsimiseen,  tein ensimmäisen hankintani. Esine on noin 70 cm korkea.


Ihana esine. En tietysti tiennyt mikä se oli, jotenka kysyin. Tämä on sitten alunperin ollut öljykamina. Onhan se parempia päiviä nähnyt mutta tiesin heti että tästä tulee upea pihalyhty. Hintakin oli ihan kohtuullinen, yhden käden eurot. Koeajettu on kahdesti, toisella kerralla ulkosoihdulla ja toisella kerralla LED lampulla. Huonon  kamerani vuoksi en ole vielä onnistunut nappaamaan yökuvaa tästä. Kaunis on käytössä, sen lupaan. Ja mahtavan kauniisti sopii kuistin ilmeeseen.
Toinen ostokseni oli sen verran hintava että yön yli piti nukkua. Ja sitten lähdettiin siis takaisin romuliikkeeseen. Hankin takan edessä olevan oikeanpuoleisen kupariastian. Hinta askarrutti, 5 e /kg ja astian paino on kaksilukuinen. Mutta onneksi ostin.Se on niin kaunis, paksua kuparia ja kaunista käsityötä. Vasemmanpuoleinen on aikaisempi hutihankinta, kuitenkin ihan kiva. Takassa on iittalan uutuustuote,Sisustustakka Kaasa; design Ilkka Suppanen. On muuten ihana tuote, kauppoihin tuli viime viikolla kolmessa värissä.
Jostain ihmeen syystä kuvan alla on noin 30 tyhjää riviä jota en saa pois joten skrollaa alaspäin vaan, juttu jatkuu.





















Elokuussa hankin erikoiselta naiselta mielenkiintoisen lampun. Varjo ja lasi oli kunnossa. Sähkömiehen piti vaihtaa siihen uuudet piuhat. Tietysti vanha posliinipesä mureni ja kolme ruuvia oli ruostunut kiinni. Sähköjohdon putki oli kadoksissa mutta loistava Jukka löysi Kouvolasta oikeanlaisen ja -kokoisen putken (todellisuudessa peräti 6 m, josta tarvittiin siis vaan runsaan metrin) oikeilla kierteillä. Ja perjantaina komistus oli koottu ja se ripustettiin keittöpöydän yläpuolelle. Oli juuri niin ihana kuin olin kuvitellut.



                           Lamppu on Idmanin vanha lamppu. 

Koska valoa ei ollut tarpeeksi samaan tilaan laitoin modernimman lampun joka hämmäsyttävällä tavalla tuskin näkyy. Huonekorkeus on vajaat 3 m ja lamppu jotenkin vaan katoaa sinne palkkien väliin. Lampussa on jotain vanhaa uudella tavalla ja sopi siihen oikein hyvin. Se tullaan käyttämään harvemmin kuin avokeittiön toiset lamput, joissa on enemmän haastetta.




 Keittötilan alkuosaan laitoin 4 lamppu. Löysin ne Kuusankosken kirppikseltä kahdella kympillä neljä lamppua. Olivat aivan ehjät.

Epäilen  että sähkömiehet ovat perustaneet salaliiton sähköyhtiöiden kanssa koska suosivat niin vahvoja lamppuja. Näihin on laitettu tietysti energiasäästölamput ja valo tasoittu häikäisevän valkoisen tasaiseksi vähän ajan päästä. Kuvassa ne on juuri sytytetty.Pakko on vaihtaa heikompiin, en kestä nöin paljon valoa. Ja olen aina inhonnut kattovaloja, mutta tässä talossa niitä on vaan pakko olla.




Olkkariin tuli vanha makuuhuoneeni lamppu, se on joko Lisa Johansson-Pape tai Paavo Tynell.


Ja makkariin oikea kunnin hätäratkaisu  - vihattujen plafondisuunnittelijoiden keskikastia edustava rumilus.
Lupasin sähkömiehelle etten ihan paljasta miten pitkä aika meni tämän ripustamiseen.  Ei mennyt hetkessä kun itsekään en ole vuosiin sitä ripustanut. Oli aivan päässyt unohtumaan kikka jolla se saatiin ylös. Kiinnittäkää huomiota sähkömiehen jalan turvasentoon.


Kuisti- ja ulkovalotkin toimivat ja liiketunnistin. Unohdin vaan ottaa niistä kuvat. 
Loppukevennyksenä saa tällä kertaa toimia uuden ulkoasuni sovittelu. Vähän näytän karhulta.


Jotteivät metsästäjän ampuisi minua lisäsin siihen punaisen pähineeni:

Selkeä parannus. Puhu on hirvikärpäsuojus kokoa xs - xxl samassa vatteessa. Menen Sipoon sienimetsään keskiviikkona ja puku, kaikki saappani ja ulkoilukenkäni ovat Kääpälässä. Eli hankin sitten huomenna uudet saappaat. Ystävät ovat luvanneet viedä minut heidän suppilovahveroapajille. 
Ensi kerralla palomuurien käsittely, miten muikkuja pestiin Ilomantissa ja miten tämä liittyy perunoihin ja omeniin.



2 kommenttia:

  1. Jää sitten kunnon cliffhangeriin tällä kertaa!

    VastaaPoista
  2. Tuolla asulla kyllä uskaltautuu Sipoon metsiin. Sienimetsäasun tulee olla käytännöllinen. Kauneudesta ei ole niin väliä. Sen tietää jokainen, joka on liikkunut hirvikärpäsarmeijan kanssa samoilla apajilla.
    En tiennytkään, että romiksesta löytää noin kauniita vanhoja esineitä. Hyviä kauppoja olet tehnyt. Ehkä sinustakin kuoriutuu tuolla menolla taiteilija.

    VastaaPoista