perjantai 31. joulukuuta 2010

Vuoden 2010 viimeinen kirjoitus

Peuhussa työt edistyvät paremmin kuin hyvin

Joulukuussa tapahtui paljon ja työt jatkuvat vielä alkuvuonna. Asuinpuolen tilat on nyt melkein levytetty.



Kuten joku ehkä huomaa niin tumma kaunis alakatto ei jää näkyviin. Pitkän pohdinnan jälkeen päätin että sisäkattojen oikea materiaali on valkoinen helmiponttipaneeli ( Luvian puutavara). Katot olivat niin vinot. J Atummat. Ja tumma katto syö valoa niin paljon. Tämä talo ei ole niitä kaikkein valoisimpia siksi pitää optimoida valoisuutta muilla keinoilla. Päätin hyväksyä eri suunnitelmista vaihtoehdon jossa katot suoristetaan ( ei ihan luotisuoriksi) alakautta lisäämäällä ponttipaneelin alla. Toinen vaihtoehto oli vaan liian suuritöinen ,eli suoristus vintin kautta joko kiristämällä yläspäin tms.  Muitakin vielä suurempitöisiä vaihtoehtoja oli.

Talon uusi sydäntila

Jännittävin vaihe ja kaikkein vaikein visualisoida etukäteen oli porstuan ja keittiön yhdistäminen yhdeksi tilaksi.
Tarkoitus oli alunperin suurentaa aukkoa mutta kun poistimme pinkopahvit kävikin ilmi että on aika pikkujuttu avata kokonaan. Tämä koska täällä on ehkä joskus ollut peräti tuplaovet, vanha aukko olikin niin suuri. Tai sitten ei. Juuri tämä tila ja miltä se nyt sitten näyttää minua jännitti etukäteen aika lailla kun nyt joulun alla pääsin käymään Peuhussa.  Padam!!! Tältä näyttää.



Itse olen tietysti ihan tohkeissani. Tarkkasilmäinen huomaa myös että lattiat ovat eri korkeudella. KOska niin oli ollut päätimme jättää ne niin. Minä pidän kun kaikki ei oli ihan millimetrin mukaan. Elämän jälki tuo elämän makua.

Juuri nyt
Aaton aattona pakkaan laatikoita kuten tein eilen Carlan kanssa.  JA huomenna nokka käännnetään taas kohti Kääpälää ja toinen kuorma viedään odottamaan kevättä. Ekan kuorman vein sinne Max-poikani kanssa joulukuun puolessa välissä, sinä kamalana sunnuntaina kun oli vuoden kaameimmat ilmat ja kelit. Onenksi keli parani silloin vähän Porvooon jälkeen. Sinne vein pari nojatuolia, perityn  kauniin pyöreän vanhan pöydän isovanhempieni lapsuuden kodista. Sinne vein myös ao kirjahyllyn, jossa on kauniit "empireraidat".  Hyllyn  ostin 80 luvulla käytettynä. Tämä hylly on seurannut  minut kämpästä toiseen ja nyt se löysin vihdoin oikean kodin.


Jatkan pakkaamista vielä tunnin (5.1. muutan uuteen kotiin Vuosaaren Aurinkolahteen) ja sitten kipitän bussipysäkille bussia odottamaan. Ilta vietetään hyvien ystävien seurassa Kruunuhaa'ssa.

Kiitos teille kaikille kiinnostuksestanne ja kommenteistanne. Moni lukee tätä vaikkei tilaa tai kommentoi. Olen aina yhtä ilahtunut kun joku kertoo että seuraa tätä minun blogiani. Palataan asiaan ensi vuonna.

2 kommenttia:

  1. Hei Titte!
    Sinulla jatkuu edelleen nuo pakkaamiset ja muutot. Voimia niihin hommiin!!! Minulla oli myös koko viime vuosi muuttojen vuosi. Kaikki läheisimmät ympärilläni muuttivat. Opin erittäin tehokkaaksi lajittelemisessa, karsimisessa, pakkaamisessa, siivoamisessa ja muuttamisessa.
    Tuo valkea helmiponttipaneeli on varmasti hieno ratkaisu. Se todella antaa valoa sisätiloihin ja sopii vanhoihin puutaloihin.
    Hyvä, että sait tuota porstuan ja keittiön välistä seinää auki. Suuremmat tilat jotenkin avartavat olemista. Ei haittaa, vaikka lattiat eivät olekaan samalla tasolla. Itsekkin nautin nykyisen Helsingin kotini keittiön lautalattioideni narinasta. Se on jotenkin kodikasta.
    Ihanaa Uutta Vuotta Titelle!

    VastaaPoista
  2. Eripariset kynnyksethan on hauskoja, pitää osata katsoa elämässä muutenkin jalkoihinsa:) Minulla oli vanhassa kodissa myös avarrettu välitila, siellä olohuonetta jatkettiin kohti puutarhan valoa yhdistämällä siihen putkimainen käytävä. Vanhan ja uuden lattian ja tilojen väliin laitettiin Carl Larsson -mainen pylväspari ja kaide, jos muistat maalauksesta jossa tyttö kastelee kukkia muistaakseni.. Se oli hauska idea, lapset tykkäsivät kiipeillä ja ne pelargoniatkin mahtuivat siihen.

    VastaaPoista