Projektini 365 esinettä ulos ja väliaikatietoja

Päätin siis joulun välipäivinä että nyt lähtee turhat tavarat kiertoon. Lupasin luopua 365 esineestä tämän vuoden aikana. Minulla on hieno exeltaulukko, johon dokumentoin kaiken. Nopeasti oli pakko perustaa toinen taulukko - sisään tuleville tavaroille. Tämä koska kävin alennusmyynneillä ja ostin ao. esineet. Sekä Muumi- kulhn ja lusikan - lastenlapselleni.

Uloslistan luku on 122. Mutta sisääntulevien listalla on 27. 

Viime viikonloppu oli aika tuhoisa. 

 Kävin ystävättären kirppiksellä ja mukaan tuli eurolla 10 hieno hillopurkkia. 4 egellä pienen teräskasarin, koska olin päättänyt laittaa metallikierrätyksen pinnoitetun kattilani. En pidä pinnoitetuista kattiloista.

Sekä kauniin, celadonvihreän salaattikulhon vitosella. Kuvassa väri ei vaan toistu kunnolla. Mutta nojatuolini väri on kyllä hieno.

       Kaikki yhteensä siis 10 e. Ei paha. 

Mutta ei tämä siihen jäänyt. 

Löysin Hesasta uuden kirpputorin ja sieltä tuli mukaan 4 esinettä:

Aivan ehjä, iso  taikinakulho, jonka yläreunassa on pieni värivirhe. Mutta ei särön säröä ja kulho soi kauniisti kun kopsautti sormella siihen.  Maksoi 25 e. 

Ja kappas vaan. Takahuoneesta löysin 3 pientä liköörilasia siihen sarjaan, jonka kerään maalle.Vahva lila on yksi lempiväreistäni sisustuksessa pienessä kaupunkikodissani, kuten huomaatte.

 Maksoin 2,5 e näistä, siis yhteensä. Yes! Tulee hyvä mieli näistä löydöistä. 

Pian alkaa sesonki. Kaikkialla sipulikasvit jo työntävät vartensa ylös ulos ja maailmaan. Kunhan vaan ei nyt tulisi kovia pakkasia. Vielä vähän ja pian pääsen taas Peuhuun. Olkapääleikkaus meni hyvin siitäkin huolimatta että hauiksen pitkäjänne oli pakko katkaista. Kuulemma sitä ei tarvita. Käsi toimii jo melkein 100 %:sti.

 Näin säilytän lukulasejani yöpöydällä. Löytyvät hyvin kun on oma paikka.

Sain haasteen johon vastaan flunssan ja leikkauksen jälkimainingista.

 Haasteen sain Vironperän emännältä, jonka blogin löydät täältä.

1. Mikä on sisustustyylisi?

Se on aika johdonmukaisesti, mitä eteen sattuu. Sekoitan vanhaa ja uutta. Tykkään asunnossani valkoisista seinistä. Peuhussa on tapetteja ja maalattua pinkopahvia. Verhoja en ole vielä opinnut käyttämään mutta Peuhuun ne ovat tulossa.

2. Mihin huoneeseen olet panostanut eniten sisustuksessasi?
Peuhussa se on kyllä keittiö. Eikä se ole edes valmis. Tarvitsen huuvan sinne. 

3. Mihin käyttäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa?
Hyvin harvoin minulla on huono omatunto kun käytän rahaa. Joten en oikein keksi.Ellei ihmiset käyttäisivät rahaansa, vielä useampi olisi työtön.

4. Mihin käytät paljon rahaa?
Olen käyttänyt todella paljon rahaa olkapäihini. Molemmat on leikattu, vasen tammikuussa 2013 ja oikea viime maanantaina. Kaikkine lääke/etu-ja jälkirahastuksineen leikkauksineen päivineen niin minulla on sitten oikein arvoolkapäät. Ihan järkyttävästi on maksanut. Mutta kunnossa ovat ja niitä leikkasi Harri Heliö. Euroopan huippuortopedi mikä tulee olkapäävammoihin. Taitava ja mukava.  Ja minä voin taas tehdä mitä vaan. Syksy meni ihan pilalle kun kipu oli kova heti kun jotain tein. Nyt oikean käden hauiksen pitkä jänne on sitten 5 päivää sitten katkaistu, sitä ei enää voinut pelastaa. Ilman sitä kuulemma pärjää oikein hyvin. Ja hauiksen toinen, lyhyempi jänne on putsattu, luupiikit poistettu ja kaikki paikat siistitty. Näillä mennään sitten hautaan asti. Onneksi oli jäänyt hyvä summa yli kun möin asuntoni, maksoin velat pois ja muutin pienempään asuntoon.

5. Mistä onnesta unelmoit?
Olisi kiva jos voisi ajaa potkukelkalla joka päivä talvella.

6. Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?
Että terveys menisi. Ja että vuodenajat katoasivat. Ajattele ettei voisi nauttia kevään tulosta, kesäöistä, syksyisestä metsästä, valkoisista hangista, jään peittävästä merestä.

Mainittakoon että lumikuva on jo vuoden vanha.

7. Missä asiassa olet tunnollisin?
Yritän olla täsmällinen. Luultavasti ihan tyhmä juttu. Aasiassa aika ei kulu, vaan se tulee. Epäilen vahvasti että olen länsimaisen ajattelutavan vankina tässä. 

8. Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi?
Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän ymmärrän että ihmiset unohtavat. Eivätkä tarkoita sillä mitään pahaa. Myös stressi johtaa unohtamisiin. Eli etukäteen tässä kaikille anteeksi tulevista unohduksistani.

9. Mikä on naisen paras ominaisuus?
Että  he todella ymmärtävät ystävien päällä. 

10. Mikä on miehen paras ominaisuus
En ole oikein asiantuntija tässä. Toivossa on kuitenkin hyvää elää. Juuri kun luulen tajuavani jotain, niin ne katoavat näköpiiristä!Mutta aika moni on aika kätevä käsistään, ainakin Kääpälässä. 

Kevättä kohti mennään

Sitä kukaan ei voi kieltää. Kevät tulee, päivät pitenevät, aurinko paistaa. Ihanaa. Kylmää on, muttei haittaa. 

Eri projektini edistyvät kohtalaisesti. 365 esinettä ulos, listalla on jo 69 esinettä. Sisääntulolistalla on myös muutama esine. Eli olen kova itselleni, jos hankin jotain kotiini se aiheuttaa vastaavan määrän esineiden lähtöä. Mutta ensin kerään ne 365 esinettä.

Kun siivoa alöytää myös. Nämä pelastin isoäitini tavaroista juuri ennenkuin olivat lähdössä roskikseen joskus 1984 ehkä. Ovet muuttaneet kanssani melkein 20 kertaa. Muistaako kukaan? Kommentoikaa!

Kävin ikkunakorjaajan luona pohdiskelemassa. Ulkoiset pokat olivat tehty 1700 - luvun menetelmiä käyttäen. Kahden ikkunakorjaajan sekä Etelä-Kymenlaakson vanhojen talojen tutkijan kommenttien jälkeen ollaan päädytty siihen, että joudun museoimaan ulkoikkunoiden påkat. Niitä ei enää voitu pelastaa. Olisi varmaan 50 vuotta sitten jo pitänyt korjata. Palaan asiaan helmi/maaliskuussa kuvineen.  Osa laseista saimme talteen, osa olivat niin naarmuiset. Onneksi olin saanut vanhoja ikkunalaseja alkusyksyllä ilmaiseksi.Kyllä se tästä. Mutta hinta nousi kun nyt joudun rakentamaan ne yksitellen uudestaan. Vanhat ruostuneet haspit jne. oli putsattu.

Eräänä päivänä tiskasin, nostin päätäni ja pelästyin. Lampilan naiset toivat pieniä herkkuja. Kiva kun tullaan kylään ratsastaen.

              Sain aika ihanan lahjan eräältä kyläläiseltä.

Hyvä alku. Hoho, vapiskaa kaikki muotoiluhistoriani työkaverit. Lähdin runsauden tiellä. Pois minimalismi! Se on niin andefattigt - hengetöntä. Tavoitteena vähän tämän tyyppinen. Ilman piirakkaa ja mehua. Pöytä on jo hankittu. Tämä sininen reuna on niiin kaunis. Enkä edes pidä sinisestä.

 Sen pituinen se. Nauttikaamme talvesta. Olen taas aloittanut uuden elämän. Nyt Jawbone Up kulkee ranteessani joka päivä ja meikäläinen on aloittanut kävelemisen. Yksi kilo kuussa kesään asti on tavoite. Tarkkailen kyllä myös vähän mitä syön. Hyvää tukea saan pojaltani jolla on sama ranneke. Ja tänään tytär liittyi porukkaamme. Hyvä vehje, voi muodostaa tukiryhmiä. Suosittelen. En ole vastaanottanut mitään lahjuksia - tämä oli vaan sponttaani palaute.

365 esinettä ulos

Kuten viimeksi kirjoitin lupasin luopua tavaroista kun uusi vuosi alkaa. Tänään uusi vuosi alkoi.  Joten kaikille toivotan täten 

     Hyvää Uutta Vuotta 2014.

Oletin, että luopumisesta tulee helppoa. Tässä sitä nyt neljättä tuntia on luovuttu ja kasassa on 10 esinettä. Tällä vauhdilla tähän menee 35,5 x 4 tuntia = 142 tuntia, eli vajaa 4 työviikkoa. Pakko olisi muuttaa tekniikka, mutta miten!

Kun kaivaa komeroita löytää ihania asioita. Tästä en luovu ikinä. 

 Hänen nimensä on Lisa. Lapsuuteni nukke. Se on muuttanut kanssani noin 20 kertaa. Nyt Esther - lastenlapseni saa leikkiä sillä luonani kun tulee oikeaan ikään. Lisan nimen taustalla lienee isosiskon nuken nimi, joka oli aika monta tasoa hienompi; TuijaBelisa. Varmaan ilman sitä ekaa i:tä, koska kotikielenä oli ruotsi. Eli Tuja Belisa. 

Näistä oli helppo luopua. 2 CD - alustaa ja kenkätelineen ritilä. Saisi yhden kerroksen lisää itse telineelle,  jos olisi niitä välipaloja. Kyselin Facebookista  joitakin viikkoja sitten, tunnistaako joku mitä nämä omituisen näköiset harmaat muovipalat ovat. Tuli vaan nokkelia vastauksia. Nyt muistinkin. Liian myöhäistä. Heitin ne pois kolme viikkoa sitten kun kukaan ei tiennyt mitä ne olivat.

Sitten seuraavan laatikon kohdalla jäin jumiin. Mummoni miehen jonkinlainen kunniakirja. Mitäköhän siinä lukee? Piti mailata kahdelle tuttavalla, jotka osaavat venäjää.

 Seuraavaksi löytyi vanha konvehtirasia. Aika makea. Piti kirjoittaa Fazerin Facebook -sivulle ja kysyä onko heillä rasiamuseota! Vai kukako näitä keräilee!

Rasian alta löytyi entisen aviomiehen tekemä ikuisuus-syntymäkalenteri. Näitä annoimme joululahjaksi silloin luvuilla. Käsin hän on 80-luvulla Rapido mustekynällä tekstannut jokaisen kuukauden nimen ja jokaisen päivämäärän. Käsin vetänyt jokaisen viivan.

Ja sen alta löytyi toinen aarre, jolle pitää nyt löytää arvoisensa paikan. Yllä ja alla olevat saivat inspiraationsa isoäitieni saman tyyppisistä synttärikalentereista, jotka roikkuivat heidän vessoissa. Nykyään vessojen seinät ovat kaakeloidut eikä niihin mielellään tee reikiä. Alla olevan rakas serkkuni on ristipistoin tehnyt. Ristipistos-osuuden leveys on vain 30 cm. Aika hienoa työtä.

Nyt meinaan täyttää sinne kaikki puuttuvat nimet. En ole vuosiin päivittänyt tätä kalenteria. Tälle pitää keksiä hyvä paikka. Muistan aivan kirkkaasti mummoni kalenterin, jonne hän oli laittanut peräti ensimmäisen jääkaapin ostopäivän. Ja ensimmäisen televisiokin hankintapäivän.
Hitaasti hyvää tulee kuuluu sanonta. Epäilen että joku on erehtynyt. Hitaasti kun ei tulee juuri mitään tehdyksi. 140 tuntia vielä. Voi ei!

Kiva joulu takana

Vietin ihanan jouluaaton molempien lasteni kanssa. Poika on naimisissa ja tytär kihloissa. Tämä ilta vietettiin entisen aviomiehen ja hänen "vaimokkeensa" luona. Ja juhlaan osallistui tietysti lastenlapseni Esther 4,5 kuukautta.Arvaa kuka sai eniten paketteja.

Seuraavana päivänä katselin kotonani Tavarataivas -dokumentin ja 10 vuorokautta on vielä katselu aikaa jäljellä YleAreenassa. Täältä pääset sitä katsomaan. FB - kaverin idean varastan nyt. Päätin että ensi vuonna vähennän 365 tavaraa kodistani. On aivan liikaa tavaraa. Enkä ole yksin tämän ongelman kanssa. Toisen FB -kaverin lastenlapsi, poika 7 v. oli sanonut hänelle " Mummi, sinulla on kyllä aivan liikaa tavaraa". 

 Näistä en kuitenkaan luvu!

Syksyllä kuvasin Peuhun kauniita, vanhoja heloja, koukkuja, saranoita ja vetimiä jne.

  Viimeisenä lempisalpani.  Niin hienoa työtä, enkä tallaista ole ennen nähnyt. 

Lukittuna

ja  näin avaat sen.

Hyvää loppuvuotta kaikille teille toivoo

Peuhun emäntä.

Kummitädin lahja

Serkkuni toi syyskuussa tällaisen emalipannun minulle.

Se löytyi hänen äitinsä, minun kummitätini, kellarista kun olivat etsimässä rikki menneen kahvinkeittimen lasikannun tilalle toisen. Kummitätini nähtävästi säästää kannut jos kone hajoaa.

 Nostin kannen. Oho!

  Nostin reiitetyn väliosan. Oho, oho!!

   Niskajumppaa. Kuva kieltäytyy kääntymästä vaikka se näyttää kääntyvän.

Ihana kannu joka luultavasti on Ranskasta. Sieltä Alsacesta kummitätini on kotoisin. Vai olemmeko aivan väärässä. Oletko tällaisen nähnyt! En ole vielä tätä käyttänyt.

Pian paistetaan perunatuuvinkiä

Ihana, ihana itsenäisyysviikonloppu Peuhussa. Lunta olikin jo 11 cm perjantaina ja melkeinpä 20 cm jo tänään. Kuin satumaa. Paitsi että on vähän hiirenkakkaa siellä sun täällä keittiön puolella. Naapuri kävi auraamassa kun huomasi että olin ilmestynyt. Tai oikeastaan kuulin että toinen naapuri oli kertonut hänelle. Kun kaartelin kampaajalta kodin parkkipaikalleni niin siellähän Jukka, 87, olikin. Avasi  traktorin ikkunan ja huuteli: "No mitäs' tytöt?"  Ystävättäreni 79 v. Hesasta totesi että pitää ajaa Kääpälään asti nykyään, jotta joku niin kivasti moikkaisi. Meikäläinen, 57 v. nyökkäsi.

Kirjoittajana en pääse valokuitukaapelin vauhtiin.

Ohjelmaa on iltaisin ollut niin paljon etten millään pääse mielipuhaani, eli blogin kirjoittaimiseen. Mutta minun on myös nukuttava kunnolla, koska päivätyöni on niin vaikea. Ja hirmuisen kiinnostava. Ja se vaatii iltaisin niin paljon lukemista etten edes ehdi kirjojakaan enää lukea. Siitä enemmän sitten keskitalvella kun Peuhussa ei enää tapahadu mitään. Koska vielä tapahtuu. 

Kuitua, kuitua!

Ja minä idiootti. Olin paikan päällä valvomassa että kaikki menisi oikein. Oli niiiiiin hurmaava ja hyvin kasvatettu kohtelias nuori asentaja, että täysin unohdin miksi olin paikalla. Minun piti opastaa mihin se rasia tulee. Ja valvoa työn jälkeä. Sanoin vaan että pitää tulla samaan tasoon kuin pistorasia - olla linjassa. En älynnyt kysellä minkälainen se rasia on ja miten piuhat menevät. Viime tingassa saimme pelastetuksi edes vähän. Koska lattialistani ovat noin 10 cm korkeat joudun sitten tekemään loven rasian kohdalla. Olen minä aika tyhmä. Ihailkaamme kaikki nyt vielä yhdessä näitä keltaisia kaapeleita. Ja niiden jämäkkää laatua. Nämä langat pojan Napoleon- koira puree poikki hetkessä. 
APUA! Blogini lukee useampi teollinen muotoilija. Sen tiedän. Tehkää herran tähden jotain! Ja äkkiä. Näkisitte sen modeemilaatikon.

 Näin ne miehet kääntävät päämme ja järki lähtee. Jälkeenpäin joku kysyi multa kumpi versio asennettiin. Multa ei kysytty mitään En tiennyt että oli vaihtoehtoja. Saa nähdä keväällä mitä sieltä tulee siitä rasiasta! Ainoa asia mikä minulta kysyttiin oli haluanko 2 tai 5 metriä kaapelia. Ja olisi kuulemma pitänyt allekirjoittaa jonkun paperin. Mutta taidan olla sen verran hurmaava naikkonen tai kamala, että nuorimies unohti sen.  

 Hidasta rikastumista.

Maadoituskaapelia jäi vähän yli ja otin talteen kuparilankaa. Muistin, että se on arvotavaraa. Voisin vaikkapa rikastua! Tiedoksi että pitää olla vähintään 20 kg myytävää per kerta. Puuttuu enää noin 19, 7 kg. Koska tämä tie rikastumiseen on hidas, lottoan. Kaksi vikkoa peräkkäin on ollut 4 oikein. 9.60 + 6.60. Laskekaapas itse yhteen. Hidas on tämäkin tie.