Mine kirjoita vielä kerta..

Voi että oli paha objektivirhe siinä eilisessä viestissä. Tai ainakin vähintään yksi.

Viimeiset löpinät näin juhannuksen alla. Vatsassa hyvää ruokaa ja viiniä, kiitos veljelle ja hänen perulaiselle ihanalle vaimolle.

Viime viikonloppu jäi Peuhussa lyhyeksi. Toinen veljestäni ( ei edellä mainittu) täytti viikonloppuna 50 v ja juhlat olivat Pirkkalassa. Tuli tiluksenomistajalle aikaa kiireellisiä tunteja kun perjantaina viiden maissa saavuin Kääpälään lainaperäkärryn kanssa.  Onneksi Max -poikani ja ihana miniäni Saara saapuivat vähän minun jälkeeni ja saimme sisään isotkin tavarat.
Älytöntä puuhaa kun parin viikon sisällä olisi taas lainattava peräkärry jotta voisin kuskata kierrätyskeskukseen kaikki se tavara  jota en halua.

Ruokailu ja sauna ja jalkapallo-ottelu Eevan luona, en edes muista mikä matsi. Aamulla ylös ja purkasin viimeset laatikot. Sitten ulos tiluksia mittamaan. Ennen lähtöä Pirkkalaan.

Äidin kasvimaalla

Yllä salaattini lavakauluksessa. Kärsimättömän ihmisen pikakasvatus tapahtuu siten että hankitaan käytetyt lavakaulukset joltain kiltiltä ihmiseltä joka on töissä varastossa, laitetaan alle maakangasta ja täytetään mullalla ja heitetään jyvät siihen. Ei erityisen vaiekata . Ei tule paljon rikkaruohoakaan. Voihan tietysti myös ostaa ne Kekkilän kalliit laatikot. Tämä on kyllä kokonaisedullisempaa ja sopii paremmin kukkarolleni.

Ihan en muista mitä tänne laitoin. Kirjoitin ylös kirjaseen joka on kadoksissa. Sain myös ystävättäreltä pieniä tikkuja johon piti lyyijykynällä kirjoittaa kasvin nimi. Tikut ehtivät kadota jonnekin talon mustaan aukkoon ennen kuin kynä löytyi. Kun kaikki kolme osuvat samaan aikaan samaan huoneeseen, siten että näen ne, tämä mysteeri selviää.

Yllä on oikea pieni kasvimaani. Sellain joka on suoraan maassa kiinni. Naapurin Alatalon Liisa tuli auttamaan kun Eeva ja minä käänsimme vähän maata. Liisa oli sitä mieltä että meiltä puuttui työnjohtaja. Liisa on noin 85. Suuni kävi koko ajan joten en paljon ehtinyt tehdä. Mutta Eeva ja Liisa hoitivat melkein kaiken. Se mikä siellä nyt kasvaa on rikkaruoho. Heidän istuttama epäilen. Siellä missä ei kasva mitään on viljelykseni. Minun hautaamani epäilen.

Minulla on myös pieni perunamaa. Istutin perunat 1-2 viikkoa ennen muita ja jotain vihreätä näkyi jo aika  nopeasti. Näytin Eevalle joka kertoi ettei se peruna ollut vaan rikkaruoho. Kitkin ne jo osittain pois kun sain tietää ettei perunamaata kitketä. Nojaa, muiden perunakasvit lähtivät nopeasti kasvamaan, minun eivät. Olin saanut nopean varhaisperunan. Mutta ei se yksin riitä. Istuttaminen oli minulle täysin vieras juttu ja tein istutustyön yksin. Yksitellen tutkin jokaista perunaa ja mitien miten päin se mahtaa sinne maahan mennä. Puolet laitoin niin että idut olivat ylöspäin ja toiset nin että olivat alaspäin. En oikein viitsinyt soittaa ja kysellä miten se tehdään. Arvelin että 50 % on kuitenkin oikein päin.

Kaikki ovat kyllä kasvaneet mutta joka toinen planttu on iso ja joka toinen pieni. Olisi kiva tietää kumpi on se isompi. Jäänee mysteeriksi ellei joku teista osaa vinkata. Unohdin ottaa kuvan siitä perunamaasta , kun olin niin tohkeissani siellä että  vihdoin jotain kasvoi. Salaa myös vähän kitkin rikkaruohoja.

Nuorpari vauhdissa

Max ja Saara hyökkäsivät marjapuutarhaan. Saara macheten kanssa ja Max trimmerin kanssa. Saara ilmiselvästi nauttii kun machetella saa riehua . Se ei valittavasti vaan näy tästä kuvasta. Trimmerikin on upouusi ja toimii taas kun Matti kylästä sai paineilmalla puhallettua ulos ne kaikki öljyt jotka erehdyksessä joutuivat bensatankkiin. Nyt alleviivaan etten ollut asialla tässä erehdyksessä. Mutta trimmeri toimii nyt ja se on kaikkein tärkeitä. Ihanat naapurit. Epäilen että heillä on vähän hauskaa kun Peuhussa kaikki tehdään vähän sinnepäin.Ja joskus ihan sinnepäin.

Marjapuutarhaapuoleinen pääty  on surullista katsottavaa jos tujottaa niitä ikkunoita. Mutta ei ole vetoa. Ikkunat vaihdetaan projektin loppuvaiheessa.

Talon tuvanpuoleinen pääty antaa osviitan siitä millaiseltä talo on joskus näyttänyt.

Kuten huomaatte muutaman vuoden päästä on myös maalaustalkoot.


Tällä puolella taloa oli ainakin viime vuonna ihana, iso niitty kasvimaan yläpuolella ja alapuolella. Maa käännettiin viime syksynä ja nyt keväälläkin. Auttavaiset naapurit Antero ja Pertti hoitivat sen.
Nyt sieltä mistä se ei ole käännetty näyttää tältä. Kaunista kaunista...Mietintämyssyyn menee mitä syksyllä käännän ja mitä ei.

Sen pituinen se. Keskiviikkona illalla alkaa loma ja se kestää elokuun kahdeksanteen päivään asti. On vähän vaihdettu lomarahoja vapaaksi. Oli vaikea päätös sekin kun jokainen sentti tarvitaan. Nyt jokainen sintti tarvitaan.
Mutta on se sen arvoista. Ei ole kiirettä mihinkään. Talo ei kuitenkaan ikinä tule valmiiksi. Ja kasvimaasta kasvaa mikä kasvaa. Ja minä meinaan istua keinussa. Sen verran mukavuudenhaluinen ole etten rehki koko ajan.

Sen pituinen se. Nettiä ei ole talossa. Mutta Eevalla on joten ehkä käyn heittämässä kesäkuvia jos on jotain kerrottavaa. Ihana kesä teille kaikille. Ta det lugnt.

Olin unohtanut laittaa linkin facebookiin 15.6..

Eli  äsken julkaistu juttu oli jo viikon vanha ja kumma kyllä Brasilia pelasi silloin ja juuri lopetti taas peli . Nyt voitti 3-1. Vielä yhden kerran kirjoitan ennen lomia mutten tänään. Yötä!

Pitkä hiljaisuus päättyy

Nyt ymmärsin erään tuttavan kysyksen, kun viime viikolla on tullut tiedusteluja uusista teksteistä.
2-0 Brasilialle nyt . Jalkapallo pitää minut vähän paremmin hereillä, koska selostaja huuta siellä sen verran kova ..

On ollut aika tiukat viikot. Illat ovat menneet kokouksissa, hankintamatkoilla jne jne.Taas tyhjensin kellarin, ja olohuone on kaaoksessa. Soitinpa entiselle avomiehelle ja tiedustelin olisiko liian hätäistä toimintaa jos näin 13 erovuoden jälkeen lähtisin hakemaan kamani siitä eräästä kellarista. No, hänen mielestä ei ollut ja kamat ovat nyt peräkärryssä ( grilli mm.). Tietysti dyykkasin tuolin sieltä pihaltakin.

Eilen hain kauniin talonpoikaispöydän jonka onneksi maksoin jo viime joulukuussa. Nyt sitä rahaa ei enääolis ollut. Aika kallis oli, mutta kovin on kaunis 1800 luvun lopulta oleva pöytäni. Perjantaina se matkaa Peuhuun eikä  se luultavasti mahdu minnekään muutamaan vuoteen.

Mitä olen sitten puuhannut kolme viikonloppua siellä 

Tämä kuva kai kertoo kaiken. Siivonnut, siivonnut ja siivonnut. AIka paljon pölyä tulee kun talon pohja muutetaan ja kun pönttöuuni puretan. Kuvassa Eevan siivoaa. Tai kai rapsuttaa likaa pois..

Sitten kannoimme huonekalut sisään ja sain edes yhden huoneen näköiskuntoon.Tästä voi jo aavistaa jotain.

Viikko myöhemmin näytti tältä. Eli viime viikonloppuna.

Edellisenä viikonloppuna kyläluudat Eeva ja Titte olivat olleet Valkealan Sanomien lempeässä ristitulessa. Heinäkuussa meistä tulee linssiluteita kun Eevan ideoima ja kirjoittama  juttu vanhasta koulusta julkaistaan. yritin väistää kuvaa mutten onnistunut. Alla lehden toimittajat.

Muut huoneet sitten ovat aika "Chabby chic"

Tuttavat kylässä ovat kai sitä mieltä että olen ihan hullu kun seinät ovat vähän erikoisen näköiset. Mutta nyt oli pakko päästä sisään. Eikä pinkopahvit ironneet puukolla tai ruuvimeisselillä. Kokeiltu on. En suosittele. Siihen tarvitaan kuulemma sorkkarauta ja pienet talkoot.

En enää näe tätä. Hyvä oli ottaa kuvia. Ehkö asialle pitää tehdä jotain - joskus.

En myöskään näe näitä erikoisia sähköratkaisuja. Kaikki pistorasiani kun ovat keittiössä. Ja käytössä on 4 huonetta.

Kuten huomaatte tämä ei ole mikään designkoti. Pussi naulakossa on muovipussien säilytyspaikka. Hmm.

Osoitteen olen luvannut laittaa; Kääpälänkuja 67, 46140 Vekaranjärvi. Kannattaa poiketa luokseni ensi vuonna vasta jos ei kestä tätä degeneroitua tyyliä. Tästä se ei paljon edisty nyt muutamaan kuukauteen. Mutta jos kestä tervetuloa tuttavat kylään. Omalla riskillä. Saattaa joutua töihin. JA jos tuomisia mietitte niin yhtään kamaa ei saa tuoda, eikä kukkia, eikä pensaita. Mutta tuoretta lihaa tai herkkujuustoja. Tai viiniä. Niistä on vähän pulaa siellä kylässä. Todella kohtuuhintainen lempiviinini nyt on Errazuriz/Sangiovese rypäle huom! Vuosimallia 2008.
Moni järkyttyy varmaan tästä "tilauksesta", mutta näitä herkkuja ei lähiseudulta saa ilman vaivannäköä ja automatkaa .
Ja soittakaa etukäteen niin osaan siistiytyä. Sitä en ehtinyt tehdä lehtikuvaukseen.Tulin suoraan siivoustalkoista kahville ja saakeli sentään; silloin tietysti kuvattiin lehteen .

Vielä näytän muiden tilojen tila ensi viikolla sekä näytän vaatimattoman kasvimaani. Se on kiva juttu.

A Nightingale sang in Peuhu grove

Satakieli, näktergal. Yksi asuu pienessä lehdossa aivan taloni vieressä, oikeastaan naapurin tontilla tarkemmin ajateltuna. Yleellistä. Toissa viikolla samanlainen lauloi Lauttasaaressa aivan ikkunan edessä korkeassa riippukoivussa.  Tämä lintu laulaa niin luovasti. Satakieli on suurin piirtein ainoa lintu jonka äänestgä tunnistan kyyhkysen ohessa. Eli tässä asiassa aloitan myös aika nollatilanteesta. En olisi tätäkään lintua osannut tunnistaa ellei "enoni" olisi vienyt minut muutama vuosi sitten lehtoon Kauniaisissa kuuntelemaan satakieliä. Oli maaginen ilta ja jotenkin aina kun linnun kaunista laulua kuuntelen sama taikamainen ilmapiiri syntyy. Sen jälkeen seuraava lintu joka kurkkunsa avaa kuulostaa aika "pieneltä".

Pönttöuunin purkaaminen

Olimme  sopineet että aloitamme lauantaina aamulla klo 10 ja soitin talkolainen Annelille. Hän kertoi että mies oli malttamattomana aloittanut jo klo kahdeksan, telineet rakennettu ja työ aloitettu. Edellisenä iltana oma naapurini Jukka 85 v. oli tuonut ikkunan alle traktorin peräkärryn (aika ison). Tarkoitus oli ikkunan kautta heittää ulos ne kaikki huonot tiileskivet.

Kun saavuimme paikalle Pepe oli jo täydessä touhussa ja kertoi että alku on aina kaikein hankalin. Työasentokin oli aika haastava:

Ei ole ihan helppo juttu saada iskuvoimaa kun katto on niin lähellä. Ekan kierroksen irrottamiseen meni kai noin kaksi tuntia.

Aka makealta tuntui kun ylin osa lähti irti. Haluan säästää kuoret  myöhempään käyttöön joten varovasti piti edetä koko ajan. Ylhäältä näytti oikein hyvältä mutta sekä muurari että nuohooja olivat tuomineet pönttöuunini kuolemaan.  Pepen ihana vaimo Anneli, varsinainen leipuri, tietäisitte vaan,  oli todella ahkera koko ajan. Alussa meidän piti kuitenkin aika paljon vaan odottaa "kunnes vähän ajan päästä rupeaa helpommin lähtemään". Kuten kuvista näkyy kunnon imuri ja vesi olivat apuvälineinä.

Meikäläinen poseeraa 

Ja uuni näytti tältä. Aika hienolta minusta. Mutta en tietysti ymmärrä näitten päällä mitään.

Sairaan vaikeata ja raskasta oli taltalla irottaa lastaa ja niitä tiileskiviä. Pepe teki sen duunin koko päivän. Meistä ei ollut mitään hyötyä siinä hommassa.

Katsoimme kuvia ja jatkoimme hommat. Joku kivi oli vähän vinossa siinä keskellä ja toinen pelti oli ruostunut kiinni ja "kahva" katkennut.

Toinen rengas irtoaa 

Hidasta hommaa oli. Ja täältä pesee ja kello oli noin kaksitoista. Toinen rengas ei vaan lähtenyt irti millään.

Pepe totesi että näin hyvin muurattua uunia en ikinä saa tilalle. Ihmeteltiin vähän oliko todella pakko purkaa.  Kello tuli yksi ja lähdimme lounaalle. Ja tunnin lounaan ja vielä yhden työtunnin jälkeen kello kolme irtosi tämä pala.

Lounaan jälkeen uudet vaatteet ja uudet kujeet. Raskammat työvälineet jne. Kivet heitettin ikkunan kautta suoraan lavalle. Nerokasta.

 

Minun piti saada kuvata aina välillä. 

.Ja eräässä vaiheessa vasara tippui tietysti kuiluun eikä siihen yltänyt.

                                                     Eka satsi tuli nyt läpi alas asti.

                                             Tämä kuori oli puhkiruostunut takaseinästä mutta reikä oli aika pieni.

Riemu oli suuri kun olimme tähän vaiheeseen päässet. Kello oli silloin jo aika paljon. Ja olimme aika väsynyttä porukkaa.

Huonosti olivat edelliset asukkaat siivonneet pönttöuunin takana. Aikamoinen pölypesä.

                                                       Ja loppu häämöttää.

Mielestämme ei pölynnyt pahasti mutta kameran salama todisti että olimme väärässä. Nyt oli ihana siideritauon paikka. Olihan niitä muitakin taukoja ollut mutta unohdin kuvata. Pepellä on aikamoiset Chaplin-viikset.

                                           Ihan loppusuoralla.

        

   Tässä on työn sankari

joka kertoi ettei ikinä ollut tällasiat homma tehnyt ja jos olisi tiennyt  mihin oli ryhtymässä niin homma olisi jäänyt tekemättä. Mutta tämä mies ei ikinä jätä mitään kesken epäilen ainakin.

                                           Homma on hoidettu. Kivet ovat lavalla.

Oma mielipitemme oli että tuomio oli väärä. Höganäsin tulikivillä oli taitava muurari hienon työn tehnyt. Ainostaan tulipesä oli sortunut ja toinen peltui ruostunut kiinni ja katkennut. Uuni oli todella vähän käytetty. Sääli, men man skall inte gråta över spilld mjölk. Purettu mikä purettu. Kello oli 20.30 kun lopetimme.

Sunnuntaina siivottiin

Piti tavata kello kymmenen seuraavana aamuna.  Lauantaina illalla Anneli ja Pepe tarjosivat saunan j a iltapalan ja menin nukkumaan. Nukuin 9,5 tuntia. Kun soitin että olen herännyt sain taas kuulla että Pepe oli jo pari tuntia ollut hommissa.
Kun tulen niin huone oli siivottu , muovit ulkona ja minull jäi ainostaan toisen kammarin, keittiön porstuan ja kuistin siivoaminen. Siihen meni sitten koko sunnuntai. Käsittämätämätönta miten paljon aikaa menee hirsiseinien ja muidenkin seinien imuroimiseen. Kirvesmieheni oli jättänyt fiksun laitteen, imurin,  jonka avulla kaikki pöly ja roska siirtyi ohjatusti suoraan luontoon haluttuun paikkaan.

                                       Näyttää siltä  kuin minulla olisi kärsä kädessä...

Oli pakko ottaa kuvaa minusta kun tein jotain. Koska se jäi lauantaina tekemättä kun olin koko ajan kameran takana. Mutta töitä tein minäkin. En ole ikinä kantanut niin paljon kiviä kuinmitä kannoin viime lauantaina. Sen pituinen se.

Ennenkuin Pepe lähti sunnuntaita viettämäänhän vielä asensi kaivon pumpun. Kiitos kaikesta avusta vielä kerran; Pepe ja Anneli.

Nyt olette te lukijat taas reaaliajassa. Ja huomenna menen taas siivoamaan  lisä koska huonekalut siirretään isosta tuvasta takaisin asuipuolelle. Siellä ne talvehtivat. Olen pessyt verhot tällä viiikolla ja juri silitin ne. En ole hankkinut  mitään tähän vaan käytän siis talossa olevat huonekalut ja myös verhot. En osta mitään ellei ole pakko. Mutta tänään  dyykkasin rullapöydän naapurin lavalta. Merivaaran vaalenvihreän sellaisen. Chabby chic -kunnossa.

Postiluukku kilahti

Toissa iltana yritin olla ajattelematta näitä raha-asioita mutta sitten vaan pankkitilit esille ja laskin ja ynnäsin. Vaikka miten laskin puuttui edelleen rahaa.. aika paljon.

Eilen tein etätöitä täällä kotona Lauttasaaressa. Kuulin jossain vaiheessa kun postiluukku kävi ja jotain tippui eteisen lattialle. Olin kuitenkin niin uppoutunut iittala brändin mielenkiintoiseen road mapin kehittämiseen etten edes huomannut että aurinko paistoi ulkona ja olisin voinut istua parvekkeella.
Enkä muistanut mennä tsekkaamaan postiani.

Siellähän se oli 

Vasta aika myöhään iltapäivällä muistin ja siellähän se oli. Ympäristöministerin päätös. Myönnettävä että sen verran cool lady olen että ensin avasin ison pehmeän kirjekuoren. Sisälsi Skogsbruket -lehden vuosikerran laskun a 10 e, sekä tilaaja-lahjana kaunin harmaan Finlaysonin käsipyyhkeen johon oli kirjailtu valkoisella Skogsbruket. Aika snygi. Joku ei ilmiselväst ei osaa laskea tai lehti saa kovasti tukea jostain.
Ja Valkealan Sanomat muisti minut myös laskulla. Se lehti on Kääpälää-Lipiälää  lähimpänä oleva paikallislehti.
Ja sitten avasin sen ison A4-kuoren. Päätin etten kurkkaa vaan luen rauhallisesti koko tekstin:

Asia: Avustuksen myöntäminen rakennusperinnön hoitoon valtion vuoden 2010 talousarvion momentin 35.20.64....

Arvelin että se tarkoittaa että avustus on myönnetty mutta sitten rauhoitin hermojani ja totesin itselleni että voihan myös olla niin että avustuksen myöntämisen päätös voi olla kielteinen.  En malttanut lukea hillitysti loppuun asti vaan silmäilin nopeasti sen jälkeen kirjettä ja otsikon Ympäristökeskuksen ratkaisut ja perustelut luki:

Hakemus koskee paikallisesti merkittävää kohdetta ja sen voidaan katsoa täyttävän rakennusperinnön hoitoon tarkoitetun avustuksen edellytykset. Avustusta oli myönnetty, ei isoa summaa mutta kuitenkin jotain. Kaikki mikä tulee on kotiinpäin.

IHANAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA. 

Minulla on siis kultturihistoriallisesti merkittävä talo. Kiitos vaistolleni, kiitos Eevalle  joka osti sen vanhan kansakoulun, kiitos Tepalle jonka kanssa lähdin Kääpälään purkamaan Eevan tavaroita. Kiitos arkkitehdille joka teki hyvän ja vaikuttavan korjaussuunnitelman ( 48 sivua) . Kiitos paikallisille jotka ovat kertoneet niitä tarinoita ja jotka koko ajan auttavat.

Tuli juuri se minua huolestuttava puuttuva summa. Kunnes se on tilillä joudun vähän vippamaan koska rahat ovat täysin loppuneet.
Sen verran pieleen meni - kuten aina menee-  kustis, joka tehtiin siinä vaiheessa viime syksynä kun avustusanomus meni sisään. Kai ne siellä ministeriössä tyytyväisinä huomaavat että ainakin panostan aika paljon tähän ihanaan kohteeseen. Mutta kirvesmies pysyi ainakin oman väittämänsä mukaan uuden arvioin hintahaitarissa. Loppulasku ei ole vielä tullut.

Ja kiitos Pepelle ja Annelille, siivettömille enkeleille, joita ilman Eevan ja minun projektiti olisivat huomattavan paljon hankalammat. Seuraavan kerran näytän paljon kuvia pönttöuunin purusta. Siihen osallistuivat Pepe ja Anneli. Ja Pepellä oli aika rankka urakka.

Blogi laahaa vähän perässä nyt

Viikonloppu ennen helluntaita

Ulkona oli 26 astetta varjossa mutta Suomen lumi on ja pysyy.
Kuistin vieresessä nurkassa oli lunta jäljellä kuten oli myös navetan takana. Siinä oli peräti niin paljon jäätä ettei saunan ovi auennut.  Hassua kun samaan aikaan vietettiin ystävättäreni talon luona terassikauden avajaiset auttavaisten naapureiden seurassa. Syy juhlaan oli että terassituolit oli pesty. Itse terassi ei ole vielä olemassa.

Tämä keltainen kukka oli kaikkialla enkä osaa kukkienkaan nimiä. Kuten en oikein osaa suomeakaan. Vanha koulukaveri, eräässä vaiheessa vähän  muita rakkaampikin, hauskasti kommentoi objektejani.Mutta on otettava huomioon että kun suomenkielen opettajamme Paul Öhman yritti opettaa suomea minulle sain korkeintaan 1 kymmenestä oikein. Nyt tilanne lienee jo fifty/fifty. Kiitos hauskasta kommentista sinne Turkhautaan. Ja Vironperän emäntä toivottavasti selvittää kukkani nimen minulle.

Eli viikonloppu ennen helluntai oli jo kolmessa huoneessa lattiat ja enää kuisti ja porstua työn alla.

Alavasemmassa kuvassa näkyy tulvari joka asennetaan seuraavalla viikolla porstuaan josta siis teen uuden keittiön.Sen paikka näkyy oikeassa alakuvassa . Ja alla on jostain syystä yksityiskohta keittiön tilanteesta. En muista miksi sen otin.

                                                 Ja yllä on kuva keittiön tilanteesta.

Ulkona pihalla rupesi jo näkymään että töitä on tehty. Lava oli kadonnut viikon aikana ja ongelmajätteet viety turvaan.

Rosspohja tarvitsee tuuletusaukkoja ja niitäkin tetiin. 6 kappaletta joista 2 kuistin alla. Huomioikaa siis että nyt kunnostetaan ensin siis asuinpuoli ja kun rikastun niin vanha suurtupa konservoidaan.

Minttukin ( see below) oli kutsuttu apuun. Hän valmistui viime viikolla myös perinnekirvesmieheksi samasta ammattikoulusta kuin Kaitsu. Minttu asuu Vantaalla ja etsii töitä. Eli jos tiedätte jonkun joka etsii "perinne"työntekijöitä minulle voi soittaa.

Nyt nukkumaan. Seuraavalla kerralla näytän valmiin tilan kuvia ja pian myös kerron miten viime viikonlopun pönttöuunin purkaminen onnistui. Ensin vaan olisi toivuttava siitä uraksta.