perjantai 30. marraskuuta 2012

Kaappikeisarinnan paljastus

Eräs lukijoistani on nyt käynyt sen verran kärsimättömäksi kun useasti vihjaan uudesta hankinnasta mutten näytä sitä. Tänään hän saa vihdoin haluamaansa.
Viimeinen kaappikeisarinnan säilytys"laatikoista" saapui pari kuukautta sitten jo. Taas huudettu nettihuutokaupasta Ruotsista. Ja taas oli hinta sellainen ettei juuri ylittänyt Ikean MDF:roskaa.



Syy miksi tähän yksilöön ihastuin, kaikkien pikkulaatikoiden ohella, oli etusivulistojen kolmen uuretta. Aivan samanlaiset ovat kirjahyllyssä jonka ostin -70 luvulla. Vaan ei löydy nyt kuvaa siitä hyllystä. 
Alla kirjoituslipasto on olkkarissa. Kuva vaan ei ole yhtä mykistyttävän hieno kun järjestelmäkameralla otettu, siksi laitoin  ensin huutokaupan kuvan ihasteltavaksi.


Sininen latikko on Mah Jong- peli. Pelasin teini-iässä ja naimisissa olleassani sitä aika lailla paljon.
Meinaan joskus uudestaan vetrestää vanhoja muistoja. Pelin sain ystävättäreltä äsken kesällä synttärilahjaksi, koska hänellä oli kaksi peliä.
                             Viherpeukalon terveiset 
Joka perjantai sähköpostiini saapuu puutarha.com:in perjantain uutiskirje. Viime aikoina siinä on ollut erilaisia vihjeitä miten estetään lumi tarttumasta kolaan / lapioon tai peräti valokatteeseen ( en tiedä mikä se on). Koska olen asunut kerrostalossa vuodesta 1976 en edes ole tiennyt että sellainen tartumisongelma on olemassa. Jos kärsit tästä harmista niin alla "copy paste" tämän päivän kirjeestä, koska nyt sataa lunta ja oikein paljon:

Sain taas hyviä vinkkejä kerholaisilta liittyen luistaviin lumitöihin. Eija kertoi hankaavansa lumikolaan kynttilää, Riitta käyttää suksien luistovoidetta ja Mikko puolestaan helpottaa lumitöitä lisäämällä kolaan ja lapioon ruokaöljyä. Ihanaa kun näitä pikkuniksejä saa ja voi kertoa eteenpäin. Kiitos kovasti. Ai niin, Anri kertoi käsitelleensä myös valokatteen silikonilla, niin lumi suorastaan lentää pinnoilta pois eikä ole vaaraa, että kate romahtaa liiasta lumenpainosta. Loistava vinkki tämäkin, kiitos.

Reippahasti nyt vaan ulos lapioimaan. Minä odotan vielä hetken. 


torstai 22. marraskuuta 2012

Valokuitua odotan

Enää noin vuosi ja sitten se saapuu. Se ihmeellinen valokuitu. Eilen ja tänään ei mokkula millään suostunut toimimaan kunnolla. Koko ajan pitää logata ulos. Ja sitten sisään. Vuosi on lyhyt aika. 
Ja vielä lyhyempi aika on kuukausi. Talvipäivän seisaukseen. Ja sitten pikku hiljaa päivät pitenevät. Hieno juttu. 
Lohdutan itseäni pienellä glögillä. Sen lämmitän tässä Hackmanin kannussa, jonka voi laittaa liedelle, tavallisellekin. Mutta puuhella on aina puuhella.


Olen myös ostanut 80 valoa lisää ulkokuuseen, jossa oli jo ennestään 40 valoa. 40 valoa ei ole juuri mitään huomasin heti ekan illan jälkeen. 

Piti kirjoittaa enemmän mutta kun kuvan lataamiseen menee nyt monta minuuttia niin säästän hermojani ja menen koisaamaan. Huomenna lähden Imatralle käymään. Koska on vapaapäivä ja siskon tytär on siellä. On ollut jo kolme vuotta opiskelemassa siellä eikä vaan ole mieleen tullut että voisin sinne mennä. Eikä Imatra ole kovinkaan kaukana. Alla kahden tunnin ajomatkan päästä. Menen myös tutustumaan rajakauppaan! Kuulemma on siellä lähistöllä ihan tajuton kalakauppa. Voisin ostaa joulumädit nyt jo!
Viime yönä ei ollut hiirten rapinaa eikä mekkalaa makkarin lattian alla. Johtuiko siitä että olin talon alle, ennenkuin lähdin Hesaan alkuviikolla, perustan pieniin reikiin työntänyt vaaleanpunaista herkkua jolla on ikävä vaikutus hiiren henkeen. Saapi nähdä miten yö menee. 
2 lossaa on myös sisällä. Ilman sattumia. Siitä pitäisi kai olla onneton - tai sitten ei. 

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Vuosi sitten kirjoitin väsyneen kommentin siitä miten taas olin siivonnut, siirtänyt huonekaluja paikasta toiseen remontin alta taas ja taas siivonnut remontin jälkeen. Tämä syksy on ollut ihana ja ihmeellinen monella tavalla. Olen saanut nauttia Peuhustani ja levätä.  Kyläläiset ovat auttaneet ja minäkin olen vihdoin päässyt auttamaan. Keskiviikkona tuli kyläläinen pyytämään apuani ja homma oli minulle helppo ja hoidettu alle puolessa tunnissa.
Perjantaina kun taas palasin tänne kuoppaista hiekkatietäni pitkin huomasin että tieni olikin aivan siliä/sileä.



Joku oli käynyt lanaamassa kamalaan kuntoon päässyttä loppuosaa. Tiedustelin perunanviljelijältä mutta hän vinkkasi kuka se olisi voinut olla. Ja sattumalta pääsin kiittämään tänään. Kiitos vielä kerran V.

Syksy on hassu. Ulkona kukkii pajukissat tai palmut kuten täällä sanotaan. Kyläläisen omenat ovat jääneet puihin, puu on sentään pystyssä. Kuvakin on ihan pystyssä paitsi että se menee makuulle heti kun siirrän sen tänne. Kaunis, kaunis taikapuu!

Oma elämä on ihmeellisen ihana. Jännä viikko takana. Mielenkiintoisia palavereita, ajatuksia tulevaan. Vuoden mentorointiprojekti loppui adeptini tarjoamaan ihanaan kolmen aterian lounaaseen Chez Dominique:ssa, jolla on 2 Michelin- tähteä. Sen jälkeen tänne maalle.

Väsyneenä nukumaan ja mitä hittooa! Rapinaa lattian alla, kovaa rapinaa. Hyppäsin sängyssä ja hyppäsin tasajalkaa keskiyöllä lattialla rapinan kohdalla ja säikytin rotan pois ainakin siksi yöksi. Rotanjahti alkoi eilen siis ja  hiirenjahti tänään. Keittiössä oli hiirenkakkaa.  
Huussin tyhjennys oli listalla tänään. Minun elämässäni ei ole naisten ja miesten töitä. On vaan naisten työtä. 
Ja Chez Dominique- lounaasta  rottajahtiin on aikamoinen hyppäys. Ja ruokaanikin, joka on nyt kolmas yritys tehdä Phad Thai:ta. Eka oli kamalan näköinen ja hyvän makuinen, toinen oli hyvän näköinen ja kamalan makuinen. Tämä kolmas on nyt nimeltään Phad Peuhu. Siinä ei ole enää tiikerirapujakaan ja nuudelit näyttävät madoilta. Sehän sopii tänne maalaiselämään toisaalta. Konsepti siis kasassa.
Toivottavasti ei ole yhtä kamalan makuista kun on annoksen ulkonäkö. En viitsi edes kuvata. Tulee perjantailounastani ikävää!




torstai 15. marraskuuta 2012

Sain  Rakkaudesta Vironperään  bloggaajalta  hauskan haasteen. Haasteessa on tarkoitus kertoa viime kesästään kuudella valokuvalla. Kuvien on oltava viime kesältä, muuten toteutus on vapaa.
Tämän haasteen on alullepannut Pirjo, Mökkipuutarhassa-blogin pitäjä.

Sinkkuna päätin opetella uusia asioita. Tässä ystävättären entisen miehen paidassa harjoittelen moottirisahan käyttöä.

Koska homma oli vaikeata arvelin että pitäisi saada renki  tai prinssi taloon. Hommattiin sammakko paikalle -  unohdin vaan suudella sammakkoa, joka osoittautuikin rupikonnaksi.




Siksi ei tullut prinssiä mutta tuli mies kauhassa joka ryhtyi klapeja tekemään. Nitä minä sitten kannoin liiteriiin koko kesän. Alla kuva alkuvaiheesta.


 Kylän miehet kantoivat kaappikeisarinnan ( minun) talooni kaappeja oikein urakalla. Tässä yksi. 

Koska niin harvoin tapahtuu että molemmat lapseni ovat samaan aikaan Peuhussa ja nyt peräti siippojensa kanssa valitsin riemullisen viimeisen kuvan. Oma poika riemuitsee kesän ainutlaatiosesta aurinkopäivästä tekemällä kuperkeikan vedessä.


                  Ihana miniä ja mieluinen vävykokelas edessä.



sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Suuria kysymyksiä pienistä asioista.


Aamulla kun piti mennä vintille etsin taas työkäsineitä. Ennen ostin laatuhanskoja mutten enää. Olen tätä pohdiskellut jo kauan: "Mihin katoavat kaikki oikean käden hanskani!" 


Luonteva seuraus siitä kysymyksestä, koska olen oikeakätinen on, "Kadottavatko vasenkätiset oikean käden hanskojaan"! Jos niin on, voisimmeko me kadottajat tavata jossain ja paritella hanskoja? Sellaista nettideittailupalstaa ei taida löytyä!.

Ja kun kerroin tästä ongelmastani aamulle kyläläiselle hän kertoi heidän ( ja meidän kaikkien) korista jossa on parittomat sukat. Jumalaton määrä. Mihin niiden puoliso katoaa? 
Voisin ehkä ruveta lisensiaattityön aloittaa tästä aiheesta. Ostan muuten aina vähintään 2 paria samanlaisia sukkia. Siten kestää kauemmin kunnes on enäää vaan yksi jäljellä. Toimii hyvin.

Liittäisin siihen vielä sivupolun: Miksi tyynyliinat aina löytyvät pussilakanoiden sisältä kun pyykki on pesty pyykkikoneessa! 

Ylimääräisenä mietin juuri nyt onkohan niiin että mannaryynipuuro kypsyy hitaammin jos suolan laittaa mukaan liian aikaisin. Tänään se ei vaan paksune millään! Ainoa ero aikasempiin kertoihin on suolaamisen aikaistaminen. Viimeksi unohdin sen kokonaan. Yöäk!
Onneksi suurin osta kavereistani eivät lue blogiani. Ne varmaan huolestuisivat onko mulla enää kaikki kotona. On, on, vastaan. On vaan aikaa antaa ajatusten tulla perille asti, kerrankin. Ajatusten laatu- ja sisältötaso ihanasti vaihtelee. 

Sydän pomppasi kurkkuun

Tunti sitten säihkähdin perusteellisesti. Pönttöuunin luukun kun avasin alas tippui palasen eristemateriaalia. Sitä mitä on esimerkiksi savupiipun ja välipohjan läpimenoaukossa. Sehän ei pala, mutta palanen kauhistutti. Onko joku reikä jossain! PALAAKO KOKO TALO NYT!!


En ole mikään panikoivaa tyyppiä ja suhtaudun aika tyynesti kaikkiin vastoinkäymisiin. Uskon kovasti aina että kaikki jollain lailla järjestyy ja homma hoituu. Mutta tämä sai kyllä sydän lyömään turhan tiheästi. Mitä tehdä! Tartuin puhelimeen ja soitin kyläläiselle, joka oli muuraria auttamassa. Viidessä minuutissa hän oli  paikalla, vaikka edessä oli pian kirkonmenot.  Olin siinä välissä ruuvinvääntimellä avannut vinttiluukun useimpia ruuveja. Pieni stressi päällä tuntui siltä kun en millään löytänyt oikeata ruuvinpäätä vääntimeeni. Herra tuli ja rauhoitteli heti: "Tutkitaan nyt ensi itse uunia". Taskulampulla hän tutki ja kertoi että pönttöuunin kuoren ja tiilen välissä on sitä palovillaa. Pieni pala oli tippunut luukun yläkohdalta alas. Huh. 

Ja minähän osasin heti kertoa miksi. Olin lukenut että pitää polttaa puut siten etteivät seiso vaan niitä pinotaan päällekkäin. Näin tein eilen ja tänään. Minulla on luultavasti muutama sentimettriä liian pitkä klapit ja luukun lämpölaajennus aiheutti tämän. Meikäläinen siirtyy takaisin vanhaan polttomenetelmään. Ja kun seuraavan kerran ehkä viiden vuoden päästä teen klapeja pohdiskelen vielä tarkemmin mikä mitta olisi paras.
Sitten mentiin vintille ja tehtiin tupatarkastus. Kaikki oli hienosti kunnossa. Suurkiitokset sinulle R.

                    Sydämentykystä nr 2

Oleskelen ensisijaisesti täällä Peuhussa  ja käyn Hesassa tiiviin ja tarkasti  suunnittellun ( vaikea päättää miten monta t-kirjainta edelliseen sanaan kuuluu) päiväohjelman mukaan. Viime viikolla lumet sulivat ja kun palasin tänne päätin heti mennä lapioimaan hiekkaa liiterin liuskan eteen, koska maa oli sulaa ja hiekka irtonaista vielä. Vaan mitä!


         Naapuri oli jo käynyt hoitamassa homman.

Sain ylös alkuviikolla keittiön ja tuvan oven eteen oviverhon. Tämän oven kohdalla on nyt siis molemmin puolin oviverho.

Ihmeellistä miten kaikki näyttää kirppputorilta kun kuvasta katsoo. Paikan päällä on paljon mukavamman näköistä. Kaunis oranssinvärinen tuoli oli talossa kun ostin sen. Se on nyt upgreidattu keittiöön. Varajääkaappi on tyhjennetty. Hilloja ja mehuja viety Hesaan ja loput siiirretty toiseen jääkaappiin. Olen täällä nyt useimmiten yksin joten en tarvitse niin paljon tilaa enää jääkaapissa. 

Kaappikeisarinnan paljastukset siirtyvät taas. On tullut palautetta että pitäisi esitellä uusin tulokas. Maltti on nyt valttia!