tiistai 31. tammikuuta 2012

Seireenit sireenien kimpussa

Kaksi seireeniä vietti viikonlopun Peuhussa

Ekat talvipakkaset ikinä minulle Peuhussa. Viime talvena runkotöiden jälkeen eristelevyt asennettiin joten nyt ne on testattu.Ulkona - 18 ja sisällä + 21. Hyvin toimi. Vähän vuotaa tietysti lämpöä kuistille koska sinne on vaan yksinkertainen ovi. Sama juttu ison tuvan oven kohdalla. 
Naapurin isäntä oli sopimuksemme mukaisesti aurannut tien, ja toinen kyläläinen pyynnöstäni  aurannut pihan. Perille kun saavuimme kahden tunnin ajomatkan jälkeen tajusin pari kilometriä ennen perille saapumista että huusín luo joudumme kahlaamaan.
Ei jouduttu koska Veikko oli käsin laipioinut meille polun perille asti. Voi mikä helpotus!
                               Ei sisätöitä
Nyt työt löytyivät ulkona. Sireenipensas tien vieressä oli täysin lakoontunut. Näyttää ihan siltä kuin olisin leikannut ne jo syksyllä matalaksi.


Talon vieressä olevat pensaat, jotka ovat todella puumaisen korkeat, olivat pahasti kärsineet tykkylumesta.



                      Töihin riensi seireeni Eeva luutansa kanssa.


Raskas homma oli. Meikäläinen ravisteli varovaisestoí oksia rungon lähellä ja Eeva suti luudan kanssa. Sunnuntaina jatkoin itse tunnin. Aika tyhmästi tehty koska vasen olkapää on ollut syyskuusta lähtien kipeä. Nyt se on tosi kipeä. 5 viikon etsimisen jälkeen tosin on löytynyt 2 syytä kipuun. Bursa turvonnut  ja kalkkia kuluneen jänteen päällä. Otin nyt piikin pahimpaan kipuun ja sitten mietin miten etenen. Kättä ei saa rasittaa kun se on yli 180 asteen asennossa. Joku ilta vielä tässä piirrän kaikki joogaliikkeet ja yritän ymmärtää mitkä saan tehdä. Ei ole helppo se 180 astetta jos on keho ylös alaisin tai kumarassa ja kädet sojottavat aina johonkin suuntaan.

Kannatti kuitenkin ahertaa. Paremman näköistä on nyt. Mutta aika monta runkoa oli katkennut. Hyvän näköinen oli myös huussin ikkuna.

                  Styroxi-istuin on kyllä taivaan lahja pakkasella. Voi peräti vaipua hetkeksi ihailemaan näitä saniaiskuvioita.
           Maakellarin aukko on kaunis jokaisena vuodenaikana.


Kauniin kaunis oli viikonloppu. Kaunis oli ystävättären iso talo talviasussaan. Oli ihana kun kerrankin minä pystyin hänelle yösijan tarjota.Hänen talonsa on hankala lämmittää vain viikonlopuksi. Niin monta kertoa olen hänen luona kahden viime vuoden aikana asustanut remppani aikana.

perjantai 27. tammikuuta 2012

Kaikuja menneisyydestä

Ote Kääpälän historiasta - ote Raili Maunun Kääpälä-historiikista

Kääpälä  nimen oletetaan pohjautuvan alueelle tulleeseen Kääpä- nimiseen mieheen, joka rakensi talonsa nykyisen kylän alueelle. Toinen vaihtoehto nimestä on se, että ensimmäinen talo rakennettiin koivikkoon, Säimäen kupeeseen, ja että koivuissa olisi ollut paljon kääpiä.
Hallinnollisesti Kääpälä kuului 1500-luvulla Taipaleen hallintopitäjään samoin kuin Lipiälä, jonka tytärkylä Kääpälä on. Nämä kaksi kylää muodostavat yhä yhteisen jakokunnan ja nykyään kun puhutaan Kääpälän kylästä, siihen sisällytetään myös Lipiälän alue.
Jo 1500 luvun puolessa välissä sekä Lipiälässä, että Kääpälässä oli 2 taloa. Lipiälän puolella talot olivat Lipiäinen ja Peuhu.  Isännät Heikki ja Matti Lipiäin olivat tulleet Lappeen Lipiälän kylästä. Peuhuun tuli isäntä Hyyryltä.  Kääpälän isäntinä olivat Per eli Pekko Kääpä ja Anders eli Antti  Kääpä.
1600-luvulla jakokunnan kylissä oli viisi taloa: Pekkola, Laatu, Kauppila, Lipiäinen ja Peuhu.


Ruotsin vallan aikana oli luotu ruotujako- ja ratsuväkijärjestelmä, joka velvoitti kylän taloja.  Pekkola toimi Kymenkartanon jalkaväkirykmentin varusmestarin virkatalona ja Laatu, Kauppila, Peuhu ja Lipiäinen Karjalan rakuunarykmentin ratsutilojen aputiloina.  Vastapalveluina tilat saivat verohelpotuksia.
Järjestelmä lakkasi 1740-luvulla, kun Hattujen sodassa hävittiin Venäjälle. Turun rauhassa Valkeala jäi Venäjän puolelle. Rajaksi tuli Kymijoki. Alkoi venäläissotilaiden majoittaminen, mikä koettiin ankarana rangaistuksena. 1800- luvulle tultaessa asukkaita kylissä oli 159. 
Isojako suoritettiin  1830-luvun alussa, jolloin talojen tilusalat 
tulivat määrätyiksi. 
Oma kommenttini; Peuhun tilusala oli  vajaa 1200 hehtaaria silloin. 

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Konkeloiden tilanteita ratkomaan,

Sähkökatkokset ja myrskyt tulivat nyt myös Kääpälään. Oltiin torstaista perjantaihin siellä kuulemma 24 tuntia ilman sähköä. Ei paljon mitään jos vertaa niihin jotka viikkokaupalla olivat ilman sähköä. Soitin kuitenkin kyläläiselle ja juteltiin ja talossani käytiin. Yksi puu oli kaatunut parkkipaikan yli, toinen oli kaatunut sähkölinjan päälle. Talossa jokaisesta huoneesta toinen patteri toimi ja toinen ei.
Soitin KSS:lle eivätkä he olleet kuulleet asiasta, ei ihme koska naapurini on matkoilla ja puu on hänen linjoillaan. Ei minun. Lupasivat hoitaa puun pois. Kyläläinen lupasi käydä huomenna hoitamassa parkkipaikan päälle kaatuneen puun pois.
Soitin sähkärille, jonka poika palvelee Vekaranjärvellä nyt Karjalan prikaatissa ja sähkäri lupasi käydä katsomassa. Kaikki patterit eivät ole saman "propun " takana joten onneksi puolet toimivat. Lunta ei paljon mitään mutta viime vuonna oli tammikuun alussa tämän näköistä.

Konkelopuut
Kävin viikonloppuna sekä Fiskarsissa että Tammisaaressa ystävättäriä tapaamassa. He ovat jääneet aika lailla huomiotta sen jälkeen kun Peuhun ostin. Ihana viikonloppu. Hesarista olin lukenut konkelopuista ja nyt näin niitä "Itse asiassa kuultuina" Fiskarisissa. Uskomattoman näköistä kun puut nojaavat toisiinsa. Oli aika liukas metsäkävely ja kysyin ystävättäreltäni kun tartuin häneen liukastellessani  voidaanko nyt sanoa että "konkeloidaan tai että 
minä konkeloin"? Ei kuulemma voinut! Minusta suomen kieli on ihmeellisen ihana kieli. Kuitenkin ystävättäreni ymmärsi mitä tarkoitin! Hyvä ja taipuisa kieli.  Sen pituinen se.

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Uusi vuosi enkä ole yksin.

Viikonloppu flunssasta toipuneena ja tietoisena ettei ole nyt hommia mitä olisi pakko tehdä. Vaan loikoilua ja voimien keräämistä uuteen budjettivuoteen. Ihmeellistä on tämä nollasta aloittaminen joka vuosi. Milloinkohan maailman suuret taloustietäjät ja poliitikot ja muut päätöksiä tekevät  huomaavat että maailma kulkee eteenpäin koko ajan, nollapistettä ei ole ollut olemassa miljooniin vuosiin. Jos olisi oma yritys johtaisin rullaavin kuukausin, ei 12 kuukauden jakoissa. Minulla on oma projektini, sille ei tehdä vuosi-suunnitelmaa vaan työt tehdään sen mukaan mikä on nyt tärkeintä, investoinnit teen sen mukaan miten on rahaa. Kun johon uskon, siihen rahani laitan, kun omat voimani eivät riitä pyydetään lisää apua. Pakkasellakin voi mennä= laina. Voittoni on hyvinvointi, toisten osaamisen kunnioittamista ja heidän työllistäminen, ystävyyttä, yhdessäoloa ja hyvää oloa. Muutama iltaa sitten kun menin nukkumaan Peuhussani huomasin että juuri kun olin nukahtamaisillani että hymyilin.

En ole yksin
Olen saanut kylässä ystäviä, jotka myös yhtäkkiä yllättävät. Pari päivää sitten ilmestyi tällainen:



Kesällä totesin ettei ollut yhtään työtaso 90 cm korkeudella. Nyt on hieno umpipuinen taso. Osmosin sen Osmocolorin Top Oil:lla joka on loistava tuote. Kiitos sinulle ystävälle. 

Ikkunasta kun katsoin ulos huomaisin että on uusia ystäviä:


Hiiret tulevat lämmittelemään talon alla. Kunhan siellä nyt vaan pysyisivät. Clas Olssonin hiiren korkeaäänitajuuskarkotin (aika hieno sana, mahtoiko olla olemassa) on tähän asti toiminut hyvin. Ei vierailuja. 
Natoltani sain joululahjaksi kivan tulitikkuaskin joka oli hankittu yhteisölliseltä Pohjanmaalta:
Ja ihana saippuapullo oli  joululahja rakkaalta työtoverilta. Tuoksuu ihanalta. En toki ole mikään mummo vielä.
Myrsky tai minä
Tuvan sisäikkuna oli tippunut sisään. Vaikka sen muka olin viime kerralla tilkinnyt. Onneksi vain yksi ruutu meni rikki. Valitettavasti juuri sellainen vanha hieno lasi.

                  Vintiltä löytyi viime käynnillä tämä kaunotar.
Kupariesineitä olen ruvennut puleeraamaan. Aika kamalaa työtä. Piilotin pannun nokan kellon taakse. Se kun on edelleen aika pahan näköinen.

                           Talvi saapui vihdoin.





Hyvää talvea teille kaikille!

torstai 5. tammikuuta 2012

Haasteen vastaukset ja yllätyskuvia kodistani

Sain jo joulukuussa haasteen  Rekous -blogista. Vastaukseni lykkäsin, koska minusta kysymykset olivat niin vaikeat. Just kysyttiin sellaista jota en tee.
En edes voi sitä haastetta nyt eteenpäin laittaa, koska ne blogit joita seuraan, ovat jo aikoja sitten vastanneet näihin asioihin. Mutta nyt sitten vastaan. Tulee ihan erilainen blogikirjoitus nyt , ei liity lainkaan vanhan talon remppaan.

Lempiruokani:
Olen gastronomisesti aika suppeasti kehittynyt. Kaikkein mieluiten syön kaikkea mitä isosiskoni valmistaa. Hän on niin taitava kokki. Hän on aina jaksanut panostaa myös arkiruokaan ja tehnyt alusta loppuun kaiken. Ja kokeillut aina, joka viikko, uusia asioita. Hän on sellainen ihminen joka lukee keittokirjoja. Olen asunut kahdesti hänen luona aikuisena ( kun olen ollut kahden asunnon välissä) joten tiedän.
Itse osaan joitakin hyviä ohjeita. Niitä olen saanut ystäviltä tai sukulaisilta, googlannut tai erehdyksessä löytänyt jostain kirjasta. Yhteistä niille, kuten eräs ystävätär kerran sanoi, on että " Titen reseptit ovat aina tosi helppoja tehdä". Johtuu siitä etten oikeastaan jaksa tehdä ruokaa tuntikaupalla. Minusta pitää nopeasti tulla kaunista ja hyvää. Tai sitten teen patoja uunissa. Pitkään haudutettuja. Sitä olen tehnyt todella monta vuotta. Etenkin lammaspatoja.  Ja nykyään annan vieraitten tehdä ruoan itse. Ja hauskaa on. Kuten kuvasta näkyy. Kuvat pienestä asunnostani, jonka ostin kun huomaisin että tämä taloremppa syö kaikki rahat. En kestä keittiökaappien ovia mutta se nyt vaan on niin maallinen asia.



Koska ei ole kuvia nyt maalta näytän  pöydän jonka ääressä ystävättäret saavat syödä kunhan ensin ovat tehneet ruokansa ja vihdoin pääsevät pöytään.



                                    Ja tässä nojatuolissa vietän aikani kotosalla kaupungissa.

Pöytä on muuten lahtelaisen Nupposen vanha pöytä. Koko kotini on sisustettu vanhoilla ja vähemmän vanhoilla tavaroilla eri aikakausista. Kirpputorit kuten FIDA, pari kuolinpesää jne ovat lempipaikkani. Kaunis 30 -luvun villamatto on ostettu Albaniasta kun vielä matkustin. Reikäinen ja huonosti parsittu on - mutta ah niin kaunis! On niin ohutta villaa että mahtui aika pieneen tilaan.

Lempimakeiseni:
Voi, olisiko tuote Kouvolan lakritsa? Tai pehmeä englantilainen toffee, tai Alku -karamelli. Ei , ei ei , parasta on 70 - 80 % :sta tummaa suklaata. Sitä voi syödä aika paljon ja hyvän punkun kanssa on aivan taivaallista. Muistan kyllä huvittuneena miten alussa suklaa oli niin tuhtia tavaraa etten voinut ensin syödä luin palan tai kaksi. Sitten meni kokonainen rivi ja nyt voi mennä kokonainen levy. Onneksi sitä 81 % ei oikeastaan voi syödä kuin rivi, maks. 2.

Lempielokuvani:
Vaikeata. Katson niin vähän telkkaria enkä enää juuri käy elokuvissa. Yritän elää niin säästeliäästi kuin mahdollista jotta rahaa riittäisi talon remppaan. Kaikki turhat pois. Paitsi punkku, tumma suklaa ja hyvät juustot. Mutta rakastan vanhoja elokuvia; kuten Pygmalion Audrey Hepburinin kanssa. Tai Sabrinaa. Hmm ..olen muuten katsonut Downton Abbey YLE1:stä ennen joulua ja nyt 3.1. alkoi kakkossesonki. Se on kivaa. Ja uusi Upstairs and Downstairs. Olen nähtävästi aika vanhanaikainen. En tykkää väkivallasta. Jos erehdyksessä menin joskus sellaista elokuvaa katsomaan niin silmät kiinni siinä istuin. Musiikihan aina paljasti milloin taas uskalsi katsoa.  Minulla on DVD soitin mutta en ole saanut sitä filmiä näyttämään sen jälkeen kun muutin uuten asuntoonu 5.1. 2011 eli muuten tänään vuosi sitten. Hassua!
Suuri murheeni oli että kesän jälkeen se ei enää soittanut edes CD-levyjä. Alkuvuonna sentään pystyin levyjä kuuntelemaan.
Kuukausi sitten poikani sai sen soittamaan levyjä. Koska hän huomasi että aktiivikajuttimeni virtakytkimet olivat off-asennossa! Olin päättäänyt katkaista virrrat kaikista vempaimistani kun lähdin kesälomalle enkä yhtään muistanut  viiden lomaviikon jälkeen että hienot kajuttimeni oli varustettu on/off nappulalla. Olen onnellinen GENELEC 601 A valkoisten kajuttimien omistaja + sanman firman subwoofer. Ihanaa laatutavaraa, jonka sain melkein ilmaiseksi - oli uskomaton tuuri kerran 2,5 vuotta sitten. Joskus onnistaa.

Lempiluettavani:
Tällä hetkellä erilaiset blogit, nettikaupat jne. Juuri vertasin kompostoreiden hintoja ja Smartia.fi myy Biolan 220 kompostorin 399 e + 45 toimitusmaksu. Muut 499 - 580 e. Ja sitten siellä on kuun loppuun eli  31.1.2012 asti hyviä alennuskuponkeja. Ja vesisaavien suojaverkko maksaa 8,90 kun se Prismassa on 19,90?
Keväällä pitäisi saada raivaussaha, ja olen kallistumassa Stihl:iiin. Taas pitää olla tarkkaa koska Smartian hinta malli FS480 K on yli 970 e ja nettikauppa Sportnelli.fi myy senhintaan 799 e. Auki oleva asia on vielä tuleeko valjaat mukana vai ei. En tätä mallia osta koska se painaa 8 kg. Oli vaan esimerkkinä miten tarkka pitää olla.

Toivelistalla olisi vielä murskaava hiljainen oksasilppuri joka syö aika isoja oksia. Olen ymmärtänyt että murskaava on parempi kuin  leikkaava, mutta olen täysin unohtanut miksi niin oli.
Olen verrannut erilaisia koneita ja päätynyt Boschin todella hienoon malliin  AXT 25 TC mutta se on niin kallis. Jää odottamaan että saan myydyksi jotain. Pitää siis tehdä vielä yhden kierroksen kotona ja luopua nyt kai siitä keraamisesta Muumitalo-säästölippasta, mulla oli niitä kaksi alkuperäispakkauksessa. Ekalla sain hankituksi sähkökaapin.

Jos sen silppurin hankkisin ei tarvitse sen jälkeen enää ostaa huussikuoriketta ja minun metabolismilla  se siten maksaa itsensä takaisin aikan nopeasti. Ehkäpä saan jonkun kyläläisen osaakaaksi! Seuraan tarjouksia tarkalla silmällä. K-rauta ja Prisma = hyvin kallista.
Hyvä lehti on muuten Skogsbruket - ruotsinkielinen metsänomistajien pieni lehti. Sieltä opin joka kerta jotain uutta. Ja kotona on vielä noin 20 tämän vuoden uutuuskirjat Ruotsista. Tyttäreni istui eräässä raadissa Ruotsissa tänä vuonna ja joutui raukka lukemaan yli 40 kpl aika lyhyessä ajassa. Minulle toi noin 25. Ihanaa saada uutta kirjallisuutta äidinkielellään.

Mieluisin tapa tehdä käsitöitä:
En oikeastaan yhtään tykkää käsitöistä. Tein yhden ristipistotyön. Säkkikankaasta kauniin kirjekuorimallisen seinäpussukan jonka annoin isosiskolleni joululahjaksi yli 27 v. sitten. Hän ei varmaan edes tajua että se on ainoa käsityöni jonka olen tehnyt aikuisena. Mutta joka joulu se siellä seinässä roikkuu ja perheen kaikki joulukortit laitetaan siihen. Aika mukavalta tuntuu.
Nuorena kudoin jonkin verran villapaitoja.Viimeisen tein tyttärelleni noin 33 vuotta sitten. Mulle tuli kudotessa vaan aina sama ongelma. Oikeaan käteen ilmestyi käden yläpuolelle patti. Kerran valitin siitä kirurgisedälleni isoäitini luona ja setäni tutki käden. Sitten hän meni ja rupesi isoäidin keittiölaatikoista etsimään jotain. Isoäiti kysyi mitä hän etsi.Setä vastasi: "Lihanuijasi"!
Kädessäni oli jonkinlainen kysta joka aina ilmestyi kun kudoin. Siihen loppui kutominen eikä setä saanut lihanuijaa käyttää. Olisi kuulemma kysta sillä lähtenyt. Ei valjennut minulle oliko vitsi vai ei enkä ole muuten muistanut koko juttua. Pitää kysyä tai jos C-E luet tämän niin vastaa kommentteihin.

Ja sen pituinen se. Yritän Kris keksiä kelle voin laittaa tämän 5 laitan kysymykset eteenpäin. Onkohan Vironperän emäntä näihin vastannut jo???Nyt muistin että joskus sain häneltäkin jonkun haasteen. Etteikö vaan ollut tämä sama. Pitää tutkia. Hyvää yötä.