torstai 25. marraskuuta 2010

Sorruin toistamiseen - uuniin

En voinut vastustaa. Ihana tuttava lähetti vanhan Västra Nyland- liitteen ja sen päällä oli viesti: Ehkä löydät täältä jotain kiinnostavaa! Jepp, hyvin hän tiesi. Tusen tack Gun.


Viime keväänähän ostin  jo kerran ( mutten onneksi maksanut)  Pohjois-Ruotsista aivan ihanan valurauta-uunnin. Kuvakin löytyy jostain vanhasta blogista.
Sen piti saapua  jussina, sitten heinäkuun ekalla viikolla, sitten toisella. Sen jälkeen koko miehestä ei ole kuulunut mitään. Elossa oli vielä pari kuukautta sitten mutta hän on taas sairastunut toiseen kansantautiimme, joka Ruotsissakin on suuri ongelma. 

Siksi Västra Nylandin liite tuli kuin tilauksesta. Kävin katsastamassa Högfors- valurautauunikeräilijän kokoelmia. Ja pian olen taas köyhempi. Mutta kyllä kannatti. Saanko esitellä Högfors nro 6:n, 1800-luvun lopulta. 




Hienossa kunnossa. Ei yksikään pala puuttu. Ei ole korjattu millään peltipaloilla jne. 


Kaikki toiminnot tallella. Vipu toimii; paistoasento kun uuniin haluaan lämmön ensisijaisesti ja keitto kun levyt haluaa käyttää.
Kun luukun avaa kauniisti laskeutuu vielä laskutaso uunin eteen. Harvinaista herkkua. 

Ja keräilijä Måns Gardberg ( Bertilin poika muuten) kertoi että hänellä on vastaavanlainen käytössä ja se on hämmästyttävän energiatehokas. Ei paljon vaadi puuta. Ja on brändi jo 1800 luvun lopulla osannut luvatakin. Sisäpuolelta löytyy tämä laadun tae:

Dessa spisar äro mest bränslebesparande.

Juuri soitin muurarille. Kuusankoskella on kuulemma loistava perinnemuurari joka kävi jo viime keväällä talollani. Nyt juteltiin ja hän lupasi huhtikuussa tulla muuraamaan. Ennen sitä tavataan ja sovitaan vähän millainen kokonaisuus tehdään. Ensin pitää palomuuri muurata. Sitten vasta itse puuhella. Auki on vielä voimmeko edes liittää täät kokonaisuutta vanhaan piippuun. 
Ellei voi, niin savupiippu tulee sittten joskus koska ei ole rahaa mennä sisäkaton läpi ja avata ulkokattokin. Ja sitten  samaan putkeen pitäisi löytää kunnon peltiseppä ja ne ovat kuulemma katoava luonnonvara. Ja arvokaat sellaiset.
Nyt loppuu akku.

perjantai 19. marraskuuta 2010

Vielä yksi ihana löytö


Keittiössä oli alaslaskettu katto. Se purettiin pois ja alta löytyi kovin nokeentunutta  hirttä. Ja tadaaaaaaaaaaaaaaaa:



Aika hienot palkit eller vad de nu sen heter. On joku tietty sana olemassa ruotsiksikin. Saa auttaa ...




Aika vaikeata tunnistaa keittiön puuhellan palomuuria.


Alla on makuuhuoneen katto. 



Ny naaman rasvaus. Oli aika paljon pakkelia naamassa kun menin joulujuhlin. Vähemmänkin olisi riittänyt kun ei jaksanut olla siellä kuin 1½ tuntia. 
300 ihmistä ja istumapaikkoja ehkä 15:lle! Aamun 90 euron selkähoito olisi mennyt kankkulan kaivoon 35 euron joulujuhlan vuoksi jos korkkareissa olis joutunut kauemmin seisomaan. Huono kauppa.
Ruoka oli hyvä, 2 salaattia ja vuohenjuusto. Ja yksi lasillinen punkkua tervetuliaisjuoman jälkeen. Meneekö meillä niin huonosti nykyään. Moni asia on muuttunut. Ei saisi katsoa peräpeiliin...

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Haista home!

Voi kun saisin ne kuvat kirvesmieheltä.
Mutta Kaitsulla on stressiä eikä ehdi tehdä paperihommia johon hän luokittelee sujuvasti  myös kameran tyhjentäminen.
Kaitsu on oikea aarre ja oikea käsityöläinen. Hänen suurin vihollisensa on tietokone, niin hän kerran kertoi minulle. Ymmärrän hyvin. Uusi Windows on edelleen minun suuri viholliseni.

Tänään kävin Peuhussa haistelemassa hometta. En huomannut mitään. Taas oli löytynyt kahdesta huoneesta tapettien välistä hometta sekä vähän enemmän eräästä nurkasta jossa oli ollut vesivuoto joskus. Mekaanisen puhdistuksen jälkeen ja  kahden myrkytyskierroksen jälkeen oli sitten Christel Titte "Homenenän" vuoro tarkastella ilmanlaatua. Vietin muutaman tunnin siellä ja siivosin. Pepe ja Anneli kävivät kurkkimassa ja Eilakin tuli. Yhteistuumin todettiin että hyvää työtä on tehty. Raikas hyvä ilma. Talon 4 huonetta on kaiken lisäksi hyvin pitänyt lämpöä yhden pienen puhaltimen ja irrallisen lämpöpatterin avulla. Kun seuraavasti eristetään hengittävillä kuitulevyillä niin uskon nyt että hyvin pysyy lämpimänä. 


Oviaukko porstuan ja keittiön välillä todisti että Peuhussa on tehty todella monta muutosta 160 vuoden aikana. Kaikista huoneista on nyt poistettu tapetit ja pinkopahvit sekä kattopaperit ja/tai levyt sekä purettu alaslaskettu katto keittiöstä.

Suunnitelmissa oli aukon leventäminen vasemmalta puolelta 30 cm, mutta päätimme poistaa vähän enemmän eli ne myöhemmen lisätyt "palat" . katso alakuvaa.



Oikealta piti avata parikymmentä senttiä lisää mutta nyt minä tein ekan isomman muutokset. Kun tarkastelimme oikean puoleiset hirret todettiin että ne on vaan ladottu päällekkäin eivätkä ole liiitetty seinään. Eli niiden poistaminen avaisi näkymät ulko-ovesta ihan päätyseinään asti. YES. Näin saan enemmän valoa. Ainoa asia mitä pitää tehdä on tukea ylähirret. Niistäkin todettiin että kun poistetaan alin hirsi saadaan vielä enemmän avaruutta  ja valoa tilaan.


Luin juuri ihana kirjan 7 hus och en kyrka

Siinä todettiin että Ruotsissa 1700-luvun ja 1800 -luvun taloissa talot rakennettiin siten että talon pitkät seinät olivat itä/länsisuunnassa. Näin saatiin valoa ja lämpöä optimaalisesti. Mutta minun taloni seisoo etelärinteessä joten pitkät suunnat ovat etelä/pohjoinen.  Olen unelmoinut siitä että saisin eteläpuolelle pienen terassin mutta silloin joutuu kiertämään koko taloa jos sinne haluaa kantaa jotain. Sisääntulo on pohjoisen puolelta, mikä tuntuu hassulta. Toisaalta tie on pohjoispuolella joten ratkaisu oli ymmärrettävä.



Kun tapetit ja pahvit poistettin keittiöstä löydettiin ovi.



Hmm, eli täällä onkin ollut ulko-ovi ennen. Juuri siinä seinässä jonka kautta haluaisin päästä puutarhaan. Heureka, nyt tiedän mitä teen kun ulkovuoraus uusitaan ja samalla muutan ikkunat vanhan näköisiksi. Teen ikkuna/ovi yhdistelmän tälle sienälle  ja eteläsivusta tulee aika samanlainen kuin mitä se alunperin oli kun talo oli yksikerroksinen hirsirunkoinen päällystämätön talo 1800 luvulla.

Jatkoa seuraa ...

lauantai 6. marraskuuta 2010

Viimeinen viikonloppu Peuhussa ennen rempan seuraavaa vaihetta

Lokakuun lopussa oli sitten taas asuinpuolen tyhjennys ja kuvatkin ovat jo löytyneet.
Nokkakärryt ovat oiva apuväline mutta kun vanha puukirstu heittäytyy hankalaksi ja jummittuu ovenaukkoon niin rauhallisemmaltakin menee hermot. Tuli ihan omien lasten känkkäränkkäpäivät mieleen.


Luonto teki lahjoja minulle. Olisin oikeastaanvaan ollut vettä vailla  mutta kaupan päälle tuli kaunista taidetta.




Kun aurinko on niin matalalla muuttuu ympäristökin. Aika hurjan näköistä. Yhtäkkiä tajusin miksi joskus on uskottu että jättiläisiä ja isoja mennikäisiä oli olemassa.




Torstaina kävin työmaakokouksessa. Paikalla oli kirvesmies, sähkömies ja uusi tulokas Micko, joka pikku hiljaa rupeaa korjaamaan ikkunoitani. Aloitetaan kahdesta.

Sanoin väliaikaisesti "På återseende"  kahdelle ikkunalleni. Puu oli sen verran laho että se joudutaan uusimaan , näin tuumattiin yhteisesti. Harkitsimme todella tätä päätöstä, mutta sen verran paljon oli ihan pehmeätä puuta ikkunoissa. Mutta vanhat lasit voimme käyttää, ohuen ohutta puhallettua ikkunalasia.


Reikä tukitaan



Micko ei näy koska hän on tikkailla nurkan takana. Tosi surkea tilannekuva, oikein naurattaaa. Ja löytyihän se kuva Mickosta tikkailla ja Kaitsusta,  joka huolehtii siitä ettei Mickolle käy kalpaten.


Kaikista asuinhuoneista on nyt poistettu tapetit, pinkopahvit ja kattolevyt/pahvit. Sekä purettu keittiön alaslaskettu katto.

Ensi kerralla saatte tietää mitä löydettiin. Teimme suunnitelmiin vähän muutoksia löytöjen johdosta. Ja  kun rikastun teen toisen ison muutoksen, josta kerron lisää kun saan Kaitsulta kuvat.
Keittiön pahvit oli muuten kiinnitetty 1933. Joku oli kiva kyllä jälkipolville jättäneet sellaisen viestin pahvien taustapuolelle.

Svenska dagen ger ont i magen.

Olen syönyt jätskiä - koska tyhjennän pakastimeni. Jätskiä ja karpalosiirappia. Ei hassumpaa , mutta annos oli turhan suuri. Nyt takaisin muiden kaappien tyhjennysprojektiin. Päivällä piti tyhjentää yhtä vinttikomeroakin koska putkiremppa alkaa asbestisaneerauksella täällä kaupunkikodissani. Putkirempan takia möin tämän ihaan kaupunkikotini ja muutan aika lailla erilaiseen ja pienempään joulun jälkeen.
Mutta jos jatkan tällä dieetillä saan nopeasti etsiä isomman asunnon.

IT -ongelmani sen kun jatkuvat. Hidas netti oli irtonainen piuha - antenni piuha. Kaiken muun tsekkasin paitsi juuri sitä. Onneksi  en tilannut korjaaja vaan soitin WELHON helpdeskiin. Siellä oli auttavainen  NAINEN. ( Meni vähän paremmin kuin se keskustelu toissapäivänä autohuoltamon miehen kanssa kun valitin että lampuissa on ongelmia. Lamppuvalo palaa koka ajan ja takavalo on palanut. Ja kojelaudan valot eivät syty kunnolla. Hyvin nopeasti hän puhelimitse huomasi että minulla oli parkit päällä. Hahahaaaaaaaaaaaaaaaa..)

Nettihitaus katosi ja tilalle tuli sormi keskellä suuta - tilanteita joka viides minuuttu vähintään. Nyt on siis uusi WINDOWS käyttöjärjestelmä ja olen aika hukassa. Töihin on tänä vuonna tullut ainakin 6 uutta ohjelmaa tai sovellusta ja pikku hiljaa 54 vuotiaan naisen IT-muutoskiintiö alkaa täyttymään. Kuuletteko!!!!