torstai 27. toukokuuta 2010

A Nightingale sang in Peuhu grove

Satakieli, näktergal. Yksi asuu pienessä lehdossa aivan taloni vieressä, oikeastaan naapurin tontilla tarkemmin ajateltuna. Yleellistä. Toissa viikolla samanlainen lauloi Lauttasaaressa aivan ikkunan edessä korkeassa riippukoivussa.  Tämä lintu laulaa niin luovasti. Satakieli on suurin piirtein ainoa lintu jonka äänestgä tunnistan kyyhkysen ohessa. Eli tässä asiassa aloitan myös aika nollatilanteesta. En olisi tätäkään lintua osannut tunnistaa ellei "enoni" olisi vienyt minut muutama vuosi sitten lehtoon Kauniaisissa kuuntelemaan satakieliä. Oli maaginen ilta ja jotenkin aina kun linnun kaunista laulua kuuntelen sama taikamainen ilmapiiri syntyy. Sen jälkeen seuraava lintu joka kurkkunsa avaa kuulostaa aika "pieneltä".

Pönttöuunin purkaaminen

Olimme  sopineet että aloitamme lauantaina aamulla klo 10 ja soitin talkolainen Annelille. Hän kertoi että mies oli malttamattomana aloittanut jo klo kahdeksan, telineet rakennettu ja työ aloitettu. Edellisenä iltana oma naapurini Jukka 85 v. oli tuonut ikkunan alle traktorin peräkärryn (aika ison). Tarkoitus oli ikkunan kautta heittää ulos ne kaikki huonot tiileskivet.

Kun saavuimme paikalle Pepe oli jo täydessä touhussa ja kertoi että alku on aina kaikein hankalin. Työasentokin oli aika haastava:


Ei ole ihan helppo juttu saada iskuvoimaa kun katto on niin lähellä. Ekan kierroksen irrottamiseen meni kai noin kaksi tuntia.



Aka makealta tuntui kun ylin osa lähti irti. Haluan säästää kuoret  myöhempään käyttöön joten varovasti piti edetä koko ajan. Ylhäältä näytti oikein hyvältä mutta sekä muurari että nuohooja olivat tuomineet pönttöuunini kuolemaan.  Pepen ihana vaimo Anneli, varsinainen leipuri, tietäisitte vaan,  oli todella ahkera koko ajan. Alussa meidän piti kuitenkin aika paljon vaan odottaa "kunnes vähän ajan päästä rupeaa helpommin lähtemään". Kuten kuvista näkyy kunnon imuri ja vesi olivat apuvälineinä.

Meikäläinen poseeraa 




Ja uuni näytti tältä. Aika hienolta minusta. Mutta en tietysti ymmärrä näitten päällä mitään.



Sairaan vaikeata ja raskasta oli taltalla irottaa lastaa ja niitä tiileskiviä. Pepe teki sen duunin koko päivän. Meistä ei ollut mitään hyötyä siinä hommassa.








Katsoimme kuvia ja jatkoimme hommat. Joku kivi oli vähän vinossa siinä keskellä ja toinen pelti oli ruostunut kiinni ja "kahva" katkennut.

Toinen rengas irtoaa 

Hidasta hommaa oli. Ja täältä pesee ja kello oli noin kaksitoista. Toinen rengas ei vaan lähtenyt irti millään.




Pepe totesi että näin hyvin muurattua uunia en ikinä saa tilalle. Ihmeteltiin vähän oliko todella pakko purkaa.  Kello tuli yksi ja lähdimme lounaalle. Ja tunnin lounaan ja vielä yhden työtunnin jälkeen kello kolme irtosi tämä pala.


Lounaan jälkeen uudet vaatteet ja uudet kujeet. Raskammat työvälineet jne. Kivet heitettin ikkunan kautta suoraan lavalle. Nerokasta.




Minun piti saada kuvata aina välillä. 
.Ja eräässä vaiheessa vasara tippui tietysti kuiluun eikä siihen yltänyt.

                                                     Eka satsi tuli nyt läpi alas asti.


                                             Tämä kuori oli puhkiruostunut takaseinästä mutta reikä oli aika pieni.


Riemu oli suuri kun olimme tähän vaiheeseen päässet. Kello oli silloin jo aika paljon. Ja olimme aika väsynyttä porukkaa.


Huonosti olivat edelliset asukkaat siivonneet pönttöuunin takana. Aikamoinen pölypesä.












                                                       Ja loppu häämöttää.






Mielestämme ei pölynnyt pahasti mutta kameran salama todisti että olimme väärässä. Nyt oli ihana siideritauon paikka. Olihan niitä muitakin taukoja ollut mutta unohdin kuvata. Pepellä on aikamoiset Chaplin-viikset.







                                           Ihan loppusuoralla.





        

   Tässä on työn sankari

joka kertoi ettei ikinä ollut tällasiat homma tehnyt ja jos olisi tiennyt  mihin oli ryhtymässä niin homma olisi jäänyt tekemättä. Mutta tämä mies ei ikinä jätä mitään kesken epäilen ainakin.



                                           Homma on hoidettu. Kivet ovat lavalla.



Oma mielipitemme oli että tuomio oli väärä. Höganäsin tulikivillä oli taitava muurari hienon työn tehnyt. Ainostaan tulipesä oli sortunut ja toinen peltui ruostunut kiinni ja katkennut. Uuni oli todella vähän käytetty. Sääli, men man skall inte gråta över spilld mjölk. Purettu mikä purettu. Kello oli 20.30 kun lopetimme.

Sunnuntaina siivottiin

Piti tavata kello kymmenen seuraavana aamuna.  Lauantaina illalla Anneli ja Pepe tarjosivat saunan j a iltapalan ja menin nukkumaan. Nukuin 9,5 tuntia. Kun soitin että olen herännyt sain taas kuulla että Pepe oli jo pari tuntia ollut hommissa.
Kun tulen niin huone oli siivottu , muovit ulkona ja minull jäi ainostaan toisen kammarin, keittiön porstuan ja kuistin siivoaminen. Siihen meni sitten koko sunnuntai. Käsittämätämätönta miten paljon aikaa menee hirsiseinien ja muidenkin seinien imuroimiseen. Kirvesmieheni oli jättänyt fiksun laitteen, imurin,  jonka avulla kaikki pöly ja roska siirtyi ohjatusti suoraan luontoon haluttuun paikkaan.


                                       Näyttää siltä  kuin minulla olisi kärsä kädessä...



Oli pakko ottaa kuvaa minusta kun tein jotain. Koska se jäi lauantaina tekemättä kun olin koko ajan kameran takana. Mutta töitä tein minäkin. En ole ikinä kantanut niin paljon kiviä kuinmitä kannoin viime lauantaina. Sen pituinen se.


Ennenkuin Pepe lähti sunnuntaita viettämäänhän vielä asensi kaivon pumpun. Kiitos kaikesta avusta vielä kerran; Pepe ja Anneli.

Nyt olette te lukijat taas reaaliajassa. Ja huomenna menen taas siivoamaan  lisä koska huonekalut siirretään isosta tuvasta takaisin asuipuolelle. Siellä ne talvehtivat. Olen pessyt verhot tällä viiikolla ja juri silitin ne. En ole hankkinut  mitään tähän vaan käytän siis talossa olevat huonekalut ja myös verhot. En osta mitään ellei ole pakko. Mutta tänään  dyykkasin rullapöydän naapurin lavalta. Merivaaran vaalenvihreän sellaisen. Chabby chic -kunnossa.

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Postiluukku kilahti

Toissa iltana yritin olla ajattelematta näitä raha-asioita mutta sitten vaan pankkitilit esille ja laskin ja ynnäsin. Vaikka miten laskin puuttui edelleen rahaa.. aika paljon.

Eilen tein etätöitä täällä kotona Lauttasaaressa. Kuulin jossain vaiheessa kun postiluukku kävi ja jotain tippui eteisen lattialle. Olin kuitenkin niin uppoutunut iittala brändin mielenkiintoiseen road mapin kehittämiseen etten edes huomannut että aurinko paistoi ulkona ja olisin voinut istua parvekkeella.
Enkä muistanut mennä tsekkaamaan postiani.

Siellähän se oli 

Vasta aika myöhään iltapäivällä muistin ja siellähän se oli. Ympäristöministerin päätös. Myönnettävä että sen verran cool lady olen että ensin avasin ison pehmeän kirjekuoren. Sisälsi Skogsbruket -lehden vuosikerran laskun a 10 e, sekä tilaaja-lahjana kaunin harmaan Finlaysonin käsipyyhkeen johon oli kirjailtu valkoisella Skogsbruket. Aika snygi. Joku ei ilmiselväst ei osaa laskea tai lehti saa kovasti tukea jostain.
Ja Valkealan Sanomat muisti minut myös laskulla. Se lehti on Kääpälää-Lipiälää  lähimpänä oleva paikallislehti.
Ja sitten avasin sen ison A4-kuoren. Päätin etten kurkkaa vaan luen rauhallisesti koko tekstin:

Asia: Avustuksen myöntäminen rakennusperinnön hoitoon valtion vuoden 2010 talousarvion momentin 35.20.64....

Arvelin että se tarkoittaa että avustus on myönnetty mutta sitten rauhoitin hermojani ja totesin itselleni että voihan myös olla niin että avustuksen myöntämisen päätös voi olla kielteinen.  En malttanut lukea hillitysti loppuun asti vaan silmäilin nopeasti sen jälkeen kirjettä ja otsikon Ympäristökeskuksen ratkaisut ja perustelut luki:

Hakemus koskee paikallisesti merkittävää kohdetta ja sen voidaan katsoa täyttävän rakennusperinnön hoitoon tarkoitetun avustuksen edellytykset. Avustusta oli myönnetty, ei isoa summaa mutta kuitenkin jotain. Kaikki mikä tulee on kotiinpäin.



IHANAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA. 
Minulla on siis kultturihistoriallisesti merkittävä talo. Kiitos vaistolleni, kiitos Eevalle  joka osti sen vanhan kansakoulun, kiitos Tepalle jonka kanssa lähdin Kääpälään purkamaan Eevan tavaroita. Kiitos arkkitehdille joka teki hyvän ja vaikuttavan korjaussuunnitelman ( 48 sivua) . Kiitos paikallisille jotka ovat kertoneet niitä tarinoita ja jotka koko ajan auttavat.

Tuli juuri se minua huolestuttava puuttuva summa. Kunnes se on tilillä joudun vähän vippamaan koska rahat ovat täysin loppuneet.
Sen verran pieleen meni - kuten aina menee-  kustis, joka tehtiin siinä vaiheessa viime syksynä kun avustusanomus meni sisään. Kai ne siellä ministeriössä tyytyväisinä huomaavat että ainakin panostan aika paljon tähän ihanaan kohteeseen. Mutta kirvesmies pysyi ainakin oman väittämänsä mukaan uuden arvioin hintahaitarissa. Loppulasku ei ole vielä tullut.

Ja kiitos Pepelle ja Annelille, siivettömille enkeleille, joita ilman Eevan ja minun projektiti olisivat huomattavan paljon hankalammat. Seuraavan kerran näytän paljon kuvia pönttöuunin purusta. Siihen osallistuivat Pepe ja Anneli. Ja Pepellä oli aika rankka urakka.










tiistai 25. toukokuuta 2010

Blogi laahaa vähän perässä nyt

Viikonloppu ennen helluntaita


Ulkona oli 26 astetta varjossa mutta Suomen lumi on ja pysyy.
Kuistin vieresessä nurkassa oli lunta jäljellä kuten oli myös navetan takana. Siinä oli peräti niin paljon jäätä ettei saunan ovi auennut.  Hassua kun samaan aikaan vietettiin ystävättäreni talon luona terassikauden avajaiset auttavaisten naapureiden seurassa. Syy juhlaan oli että terassituolit oli pesty. Itse terassi ei ole vielä olemassa.


Tämä keltainen kukka oli kaikkialla enkä osaa kukkienkaan nimiä. Kuten en oikein osaa suomeakaan. Vanha koulukaveri, eräässä vaiheessa vähän  muita rakkaampikin, hauskasti kommentoi objektejani.Mutta on otettava huomioon että kun suomenkielen opettajamme Paul Öhman yritti opettaa suomea minulle sain korkeintaan 1 kymmenestä oikein. Nyt tilanne lienee jo fifty/fifty. Kiitos hauskasta kommentista sinne Turkhautaan. Ja Vironperän emäntä toivottavasti selvittää kukkani nimen minulle.

Eli viikonloppu ennen helluntai oli jo kolmessa huoneessa lattiat ja enää kuisti ja porstua työn alla.




Alavasemmassa kuvassa näkyy tulvari joka asennetaan seuraavalla viikolla porstuaan josta siis teen uuden keittiön.Sen paikka näkyy oikeassa alakuvassa . Ja alla on jostain syystä yksityiskohta keittiön tilanteesta. En muista miksi sen otin.

                                                 Ja yllä on kuva keittiön tilanteesta.

Ulkona pihalla rupesi jo näkymään että töitä on tehty. Lava oli kadonnut viikon aikana ja ongelmajätteet viety turvaan.




Rosspohja tarvitsee tuuletusaukkoja ja niitäkin tetiin. 6 kappaletta joista 2 kuistin alla. Huomioikaa siis että nyt kunnostetaan ensin siis asuinpuoli ja kun rikastun niin vanha suurtupa konservoidaan.






Minttukin ( see below) oli kutsuttu apuun. Hän valmistui viime viikolla myös perinnekirvesmieheksi samasta ammattikoulusta kuin Kaitsu. Minttu asuu Vantaalla ja etsii töitä. Eli jos tiedätte jonkun joka etsii "perinne"työntekijöitä minulle voi soittaa.

Nyt nukkumaan. Seuraavalla kerralla näytän valmiin tilan kuvia ja pian myös kerron miten viime viikonlopun pönttöuunin purkaminen onnistui. Ensin vaan olisi toivuttava siitä uraksta.



tiistai 18. toukokuuta 2010

Kevät toi kevät toi ...

muurarin, joka kävi kääntymässä. Perehtyi tulipesiin ja totesi että pelkästään ison tuvan täydellinen remppaaminen maksaa ainakin 7000 e .. hahah . Mutta se ei paljoa paina nyt koska maalarin aika ei myöskään vielä ollut ja hanslakkari oli kaunis tyttö Minttu. Hänestä tulee kuvaa seuraava kerta kun kirjoitan .
Siinä välissä kävi putkimies ja sähkömies. Tämä kuva on nyt ainoa kuva vesi- ja viemäriputkista, joten ihaile haikeudella. Enempää ei ole  koska en päässyt paikalle.Kaipasin lisäkuvia ja kaverithan niitä hoitaa.

Onneksi , luulin , paikalla kävi ystävätär ja toinenkin. Sekä toisen koirat. Ennenkuin lankkulattia oli paikallaan. Ja vaikka kielto oli päällä ettei koirien kanssa mennä sisään, niin sinnehän ne luikertelivat.
Joku ei tästä ollut hirmuisen onnellinen, koska 10.5. sain aamulla tekstiviestin kirvesmieheltä:

"Joku on käynyt talolla ja mennyt jo valmiiksi eristetystä lattiasta läpi. Tehettää lisä töitä."

Jos joku miettii mistäpäin mies on kotoisin niin Kolari on paikkakunta.   Soitin kirvesmiehelle ja kerroin että tiesin sen ja olin yrittänyt häntä jo varoittaa etukäteen mailitse. Häneltä vaan  mailit olivat juuri sinä vikonloppuna jääneet kokonaan lukematta. Kaitsu Vasaralle ( saan laittaa koko nimen tähän , olen pyytänyt luvan)  tämä olikin Murphyn aamu; pakettiauto oli hajonnut ja sitten apumies soittaa korjaamoon ja kertoo että joku on mennyt lattiasta läpi. Lohdutin häntä heti kun sain kiinni ja kerroin että ainoastaan kaksi levyä meni. Mutta onhan se ymmärretävää .. kukahan haluaa jo tehty työtä uudestaan tehdä. Onneksi Kaitsu otti sen kuin mies ja nauroimme teennäisesti koko asialle.

maanantai 17. toukokuuta 2010

Vähän vaihekuvia menneistä viikoista


Koska talo on rakennettu rinteeseen ja maa on pikku hiljaa valunnut taloon päin sadevedet olivat lahottaaneet kuistia. Tältä näytti pari viikkoa sitten ja olen jo aikasemmin vilauttanut kuvan miltä se näyttää korjauksen jälkeen . Mutta uusitaanpas se nyt kuitenkin.




Kun rossipohjan perustat ja sitten kai ne koolaukset ( reglar) oli asennettu niin rupesi jo näyttämään
lattialta.




Ja sitten eristykset. Ensin levyt. Ja reiät talon kivijalassa on tietysti rossipohjan tuuletusta varten.



Sitten villaa...


Näyttää näin kaukaa kuin olisi puhallettu jumalattoman paljon popcornia eristeeksi. Mutta takaan ettei ollut. Tätä oli kaikkialla ja hmm... henkeen otti aika lailla. Taidan pysyä tiukasti lestissäni ja antaa erittäin paljon arvoa konttorityölleni tästä lähtien.